Mitä, onks mulla muka blogi? Pitäiskö sitä muka joskus päivittääkin? Hö.
Elämä on ollut hektistä... Tai no, ei elämä, vaan töitä on viime aikoina saanut paiskia oikein olan takaa. Niitä on saanut suorastaan tehdä niin paljon, että vapaapäivät ovat siintäneet vain haaveissa ja kavereitakaan ei ole tullut nähtyä taas moneen aikaan. Apua tilanteeseen ei ole suonut tuo loputon helle, joka aiheuttaa vain tukalaa oloa ja josta ei kaikkien töiden takia voi edes yrittää nauttia. Tämähän on tietenkin johtanut siihen, että viimeisen parin viikon aikana Puuhanalle on joutunut kotona kärsimään pienestä ja äkäisestä Kirsikasta. Raukka on yrittänyt parhaansa mukaan piristää, mutta toisinaan on saanut vaivan palkaksi vain kiukuttelua. Tästä viikosta lähtien pitäisi työtaakan vähän helpottaa, ehkä voin joskus jopa pitää satunnaisen vapaapäivän.
Tänäänkin olen jo saanut nauttia hiukan vapaa-aikaa. Aamupäivä meni vielä kääntäessä, mutta sitten päätin lähteä pienelle pyöräseikkailulle. Jokin aika sitten kävin koluamassa hieman Kellarpeltoa ja nyt jatkoin sitä puuhaa. Aholahteakin tuli vähän nähtyä. Tarkoitukseni oli itse asiassa käydä katsastamassa sellainen poukama kuin Pahalahti, mutta siitä ajatuksesta luovuin lopulta. Miksikö? Koska sinne johtavan tien alkupäässä ilmoitettiin yleisen tien päättymisestä ja arvelin tämän tarkoittavan, ettei siellä välttämättä katsota hyvällä satunnaisia pyöräilijöitä. Luultavasti siellä kuitenkin paikalliset alkuasukkaat käyvät ulkoiluttamassa koiriaan, mutta eipähän tuo nyt niin tärkeä seikkailu minulle ollut.
Sen sijaan kävin sitten katsastamassa Kellarpellon uimarannan, josta edellisellä seikkailullani ajoin vahingossa ohi. (Jostain syystä Savonlinnassa ei harrasteta opasteita yleisille uimarannoille.) Siellä sitten istuskelin hetken kalliolla, kuuntelin uivien penskojen mökää ja tutkiskelin mukaani ottamaa karttaa. Kartasta havaitsi tulosuunnassani toisen, ilmeisesti epävirallisemman uimarannan, minkä hetken mielijohteesta päätin myös katsastaa. Eikun seurailemaan jälkiäni takaisin.
Ranta löytyi varsin helposti pienen hiekkatien päästä, ja mikä hienointa ja melkoisen uskomatonta, se oli aivan autio. Toki siellä oli merkkejä, että siellä käy teinejä viettämässä aikaa silloin tällöin, mutta syrjäisyytensä takia se ehkä ole niin suosittu paikka. Muutoinhan ranta oli mitä miellyttävin: rauhallinen, enimmäkseen siisti, hienot maisemat. Ainoa arveluttava, ja hiukan huvittuneisuutta aiheuttanut, asia oli lähellä menevä sähkölinja. Linja oikaisee pienen lahden poikki, mistä syystä yksi sähkötolppa on isketty järveen, ja tämä tolppa on kallellaan kuin eräs italialainen torni. Enpähän ainakaan silloin halua olla siellä rannalla uimassa, jos/kun tolppa päättää kellahtaa nurin.
Mutta hyvä päivä on ollut tämä. Nyt pitänee valmistautua ruoanlaittoon, kun Puuhiksen pitäisi kohta palailla töistä.
