PUITA!

Tällä viikolla kuvaushaasteena oli puut, ja olen tässä viikon mittaan ottanut sen verran mielestäni kivoja kuvia, että panen nyt tänne oikein kavalkadin. Välillä kyllä haaste tuntui aika vaikealtakin, mutta siitä huolimatta tuli ihan kelpo otoksia.

Varsinainen haastekuva, puita kaupunkiympäristössä.

2. sija, kivoja nuo kulmassa kurkottelevat oksat

3. sija, puita kasvaa kummissa paikoissa

Bubblin' under:

Tilhiä (Bombycilla garrulus) aterialla. Harmitti, kun ei ollut pitempää putkea mukana.

Kyynelkoivun (Betlula pendula 'Youngii') kiekuraoksa

Hassu havupuu, en tiedä mikä

Samaisen puun käpy

Kummituspetäjät (Pinus sylvestris)

Maisemaa Anttilanmäeltä

Urbaania rappiota ja koivuntaimia

Aamuvalo

Tällaista tällä kertaa, ensi viikolla ehkä jotain muuta. Ehkä kerron Skotlannista tai sitten kummitytön synttäreistä tai sitten jostain ihan muusta. Mistä tulikin mieleeni, että viime viikonloppuna tavattiin eräs Heinolassa asuva espanjalaisnainen, kiva tyyppi, ja tuttavapiiri taas kasvoi vähän.

Syö särkeä, se kasvattaa järkeä

Huomenna selviää millä lailla se järki kasvaa, suunnitelmissa nimittäin on laittaa ruoaksi särkeä. Minä nimittäin olen niitä ihmisiä, joille on kotona koko pieni ikä iskostettu, että särki on roskakala, ja vaikka särkeä on tullut myös joskus syötyä, sen mausta ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Taisi sitten olla viime viikolla, kun radiosta tuli kalaruokailta, minkä innoittamana ajateltiin, että pitäisi varmaan maistella näitä kaloja, joita on tottunut väheksymään. Tänään sitten ihmeteltiin Prisman kalatiskiä, ja siellähän oli tarjolla kohtuu isoja särkiä hintaan 1,90 kilo. Ei voi ainakaan väittää, että kokeilu tulisi kalliiksi.

Ajatuksena olisi perata kalat ja panna ne pataan, sekaan varmaan ainakin tomaattia ja sipulia. Jotain nestettä tietysti ja mausteita. Katsotaan, mitä keksii. Sitten vaan uuniin pariksi kolmeksi tunniksi muhimaan. Suap nähä, tuleeko siitä syötävää.

Asiasta toiseen, eli tämän viikon valokuvahaasteeseen. Photo Challengessa tuli tehtäväksi löytää numero ja ottaa kiinnostava kuva. Numeron piti olla 10 tai alle. Alla ensin varsinainen haastekuvani ja sitten pari vaihtoehtoa.

Tuossa varsinaisessa haastekuvassa mielestäni oli näistä paras ajatus. Harmaata, harmaata ja harmaata, numeroparatkin siellä piikkilangan takana vankina.

Tolppakuvasta piti ottaa kaksi versiota, yksi kauttaaltaan terävä ja toinen, jossa tausta on sumea. Henkilökohtaisesti pidin enemmän kauttaaltaan terävästä, koska katse ei hakeudu heti numeroon. Veikkasin tosin, että jos olisin valinnut sen haastekuvaksi, FB:ryhmässä olisi ehdotettu, että olisit sumentanut taustaa niin katse hakeutuisi numeroon.

Parkkiskuvassa oli mielestäni kivoja linjoja ja siinä olisi ollut väriäkin, mutta numerolla ei siinä ollut varsinaisesti mitään funktiota.

Minä siis olen julkaissut omat haastekuvani ja seurannut haastetta Photochallenge.orgin FB-ryhmässä, julkaisualustoja on toki muitakin. Tällä viikolla minua on kiehtonut se, että ihmiset ovat lähteneet etsimään numeroita kotona lojuvista esineistään. On julkaistu kuvia kelloista, kaukosäätimistä ja kännyköistä, nopista ja pelikorteista nyt puhumattakaan. Kiehtovaa siinä on ollut se, että minun ensimmäinen vaistoni, kuten yleensä, oli lähteä ulos. Sinällään hyvä niin, koska ainakin otoksestani tuli jollain tapaa erilainen, koska ulkokuvia on ollut todella vähän.

Pientä kuvankäsittelyä

Meinasi ihan bloggailu unohtua, kun piti verestää lapsuusmuistoja Prehistorik 2:n parissa. Oi niitä aikoja, kun järkät sai viettää välkät sisällä ja sit sai pelata.

Mutta siis asiaan. Pitäydytään tälläkin viikolla kuvauksessa. Joku jossain blogissa joskus sanoi, että valokuva ei ole valmis ennen kuin se on käsitelty kuvankäsittelyohjelmalla. Minä olen vahvasti toista mieltä. Kuva voi hyvin olla valmis ilman kuvankäsittelyäkin. Totta kai kuvankäsittely voi auttaa hirmuisesti kuvan pikkuvikojen korjaamisessa, mutta ei käsittelyn tarvitse olla pakollinen askel. Minä tietysti olen tätä mieltä, koska en ole koskaan innostunut Photoshopilla fidlailusta tai Gimpillä peuhaamisesta. Jotkut teknisemmin orientoituneet kuvaajat tietysti saavat oman lisätyydytyksensä, kun kuvaa pääsee käsittelemään. Jokainen tekee kuten tahtoo.

Tällä viikolla omissa otoksissani tuli kuitenkin vastaan juuri sellainen tapaus, että kuvankäsittely oli ihan omiaan. Otin nimittäin samasta kohteesta kaksi kuvaa ja jälkeenpäin totesin, että rajauksen olisi pitänyt olla jotain niiden väliltä.

 Yllä siis alkuperäiset kuvat. Ylemmässä kuvassa jäi harmittamaan, että kauimmaiset vaunut eivät olleet kuvassa kokonaan. Jälkimmäisessä oli se jo korjattu, mutta mielestäni kuva näyttäisi paremmalta, jos junan pää olisi aika tarkasti alanurkassa. Sitä paitsi jälkimmäisessä kuvassa lähin vaunu ei näytä enää aivan yhtä massiiviselta kuin ensimmäisessä. Kokeillaan, mitä uudelleenrajaus saa aikaan.

 Ensimmäisessä rajauksessa otin vasemmasta reunasta tornisysteemin pois ja rajasin alareunaa sen verran, että alanurkassa ei enää näy auton keulaa. Tämä on jo parempi, mutta halusin vielä kokeilla, miltä näyttää, jos junan pään tosiaan rajaa aivan vasempaan alanurkkaan.

Toisessa versiossa rajasin alareunaa paljon enemmän. Perfektionisti olisi tietysti ottanut vielä pari milliä lisää, ettei alareunaan olisi jäänyt tuota vaakatasossa olevaa talventörröttäjää. Lisäksi rajasin hieman oikeaa reunaa. Ajattelin, että sillä lähimpään vaunuun voisi saada sitä ensimmäisen kuvan massiivisuutta. Mielestäni se onnistuikin. Kaiken lisäksi innostuin vielä lisäämään kuvaan vähän kontrastia. Nyt kuva on paljon lähempänä sitä, mitä jäin kuvausreissun jälkeen kaipaamaan.

Todettakoon siis, että kuvankäsittely on välillä ihan kätevä juttu. Kaikkea ei ehkä silti tarvitse sen kautta käyttää.

Lopuksi vielä toiseen kuvausaiheeseen. Kerroin viimeksi, että aion tänä vuonna pitää silmällä Photo Challengen valokuvaushaasteita. Vuoden ensimmäinen haaste oli keittiöaiheinen makro, ja siihen piti tietenkin heti tarttua. Meillä nyt ei mitään varsinaista markokalustoa ole, mutta Styluksessa sentään on makroasetus.

Varsinaiseksi haastekuvaksi valitsin yllä olevan kuvan Puuhanallen taikinasaavista. Se oli minun mielestäni hauskan pehmeä ja lämmin. Joku toinen voisi ehkä pitää parempina otoksina kakkos- ja kolmosvaihtoehtojani:

Hauskaa oli etsiä keittiöstä kuvauskohteita.

Uuden vuoden kujeet

Olen vähän hakenut uutta näkökulmaa tähän blogin kirjoittamiseen, koska nyt jo jonkin aikaa on tuntunut, että tämä ei toimi. Punainen lanka on puuttunut. Viime päivinä on kuitenkin muhinut ajatus, jota on hyvä lähteä toteuttamaan näin uuden vuoden myötä. Ajattelin nimittäin heittää itselleni haasteen: jokaisessa blogipäivityksessä on oltava valokuva. Saatan edelleen jaaritella muistakin asioista, mutta mukaan on liitettävä vähintään yksi sen viikon aikana otettu kuva, liittyi se sitten aiheeseen tai ei.

Haasteen tavoitteena on tietenkin löytää uutta innostusta blogin pitämiseen, mutta myös kehittyä valokuvauksessa. Tästä tietysti vääjäämättä seuraa se, että blogin painopiste siirtyy enemmän valokuvaukseen, mutta en kuitenkaan aio pyhittää blogia pelkästään valokuville. Päivitystahdin pyrin edelleen pitämään siinä vähintään kerran viikossa, koska jotain kuria tunnun tarvitsevan. Myös päivityspäivän pidän edelleen torstaissa, mutta siinä aion sallia itselleni poikkeamat. Viime kuukausina torstait ovat monesti olleet raskaita työpäiviä, mistä syystä osittain otekin on alkanut lipsua. Parempi antaa hieman joustoa kuin tehdä tästä pakkopullaa.

Valokuvauksessa nyt ei välttämättä kehity pelkästään sillä, että haastaa itsensä julkaisemaan vähintään yhden valokuvan kerran viikossa, joten siinä tarvitaan myös lisäkannustimia. Vaikka tokihan harrastuksessa kehittyminen on kannustin jo itsessään. Uudet näkökulmat ja ajautkset ovat kuitenkin hyviä. Siksi ajattelin esimerkiksi pitää silmällä Photo Challengen viikoittaisia valokuvahaasteita. En aio tässäkään sitoa itseäni, että joka viikko pitäisi tarttua haasteeseen, mutta sivu voi silti olla hyvä idealähde.

Mahdollisuuksia on muutenkin monia. Voin esimerkiksi haastaa itseni käyttämään viikon verran tiettyä kameraa, tiettyä objektiivia tai kikkailemaan tiettyjen asetusten kanssa. Valokuvauksesta on onneksi moneksi. Lisäksi Puuhanalle jo ehdotti, että voimme tehdä useammin ihan valokuvausretkiä.

Tavoitteena siis bloggaus ja valokuvaus.

Vuoden ensimmäisen päivityksen kunniaksi tunnelmia uudelta vuodelta.

Lahtelaisten uuden vuoden jonotus

Matkalla uuteen vuoteen

1. tammikuuta

1. tammikuuta II