Pienviljelyä ja Puuhanallen puuhapipo

Tässä se on, meidän aarimme viljelymaata:



Ja Puuhanallen tekemä hieno merkkikeppi:



Viime sunnuntain vietimme möyrimällä palstallamme. Kylvimme salaattia, hernettä, yrttejä, porkkanaa, retiisiä, pinaattia, sipuleita, punajuurta, kurpistoita... Olikohan siinä kaikki? Vielä jäi vähän ylimääräistäkin alaa, katsotaan keksimmekö sinne vielä jotain täytettä. Tältä se sitten kaiken möyrimisen jälleen näytti:



Vielä tietysti kastelimme penkit märiksi ja laitoimme harsoa päälle, mutta siitä ei tullut otettua kuvaa. Kesän mittaan sitten saattaa tulla päivityksiä, miten kasvimaamme kasvaa.

Tein myöskin Puuhanallelle pipon:






Malli on hyvin yksinkertainen, sileää neuletta niin pitkään kuin hyvältä tuntuu ja kavennuksena on perinteinen sädekavennus. Käyttäjälle pipo on hyvin monipuolinen, sitä voi rullailla eri pituuksiin ja muutenkin sillä on helppo muokata. Siksipä se onkin Puuhanallen puuhapipo. ;D

Ei menny niinku Strömsössä

Jatketaan nyt heti perään toisella ruoka-aiheisella blogilla. Aina eivät minun ruokakokeiluni mene niinkuin Strömsössä, tai tuurini ei aina ole niin hyvä kuin kookosklustereiden kanssa. Vappuvieraat muistavat varmaan kakuttomaksi suklaakakuksi ristityn suklaapateeni, joka pehmeni eikä irronnut vuoasta. Hyvää se oli silti.

Eilisiä Euroviisuja huomattavasti suurempi pettymys minulle oli banaanijäätelöni epäonnistuminen.

Joskus vuosi pari sitten törmäsin netissä erääseen banaanijäätelöreseptiin, jota olen halunnut kokeilla, valitettavasti vain meillä ei ole ollut tarvittavia välineitä. Muutama viikko sitten Puuhanalle osti meille sauvasekoittimen, kun halusi kokeilla saippuan tekoa. Saippuan teko jäi toistaiseksi, kun lipeää ei löytynyt helposti halvalla, mutta sauvasekoitin nyt sitten on. Tulipa sitten mieleen, että ehkä sillä voisin kokeilla tätä upeaa banaanijäätelöreseptiä. Jäätelön kun piti olla maailman helpoin tehdä ja siitä piti tulla ihanan samettisen pehmeää.

Noh, toisin kuitenkin kävi.

Banaanijäätelö

Banaaneja

Kuori haluamasi määrä banaaneja, pilko ne sopiviksi kimpaleiksi ja laita ne pakastimeen. Ota kimpaleet pakastimesta, kun ne ovat jäätyneet, ja surrauta tehosekoittimessa. Voilá, valmista ja herkullista banaanijäätelöä.

Arvaatte varmaan jo tässä vaiheessa, missä meni pieleen. Todellakin, tämä maailman helpoin banaanijäätelöresepti osoittautui välineurheiluksi. Ja minulla oli väärät välineet.

Myönnettäköön, minulla ei ole kovinkaan paljoa kokemusta sauvasekoittimesta, joten en tunne niiden rajoituksia kovin hyvin. Sain siis eilen todeta, että sauvasekoitin ei todellakaan sovellu jäisten banaaninkimpaleiden muhjuamiseen. Tuloksena oli siis vähän limaista ja kylmää banaanimuhjua, jäisiä banaanikimpaleita, rumaa mekkalaa ja kuumana käyvä sauvasekoitin.

Tähän vastoinkäymiseen en kuitenkaan aio luovuttaa. Kokeilen sitten uudestaan, jos joskus saamme aikaiseksi hankkia talouteen tehosekoittimen.

Tässä vielä se alkuperäinen resepti:
http://www.thekitchn.com/thekitchn/stay-cool/how-to-make-creamy-ice-cream-with-just-one-ingredient-093414

Kooookosnötter

Hellurei taas pitkästä aikaa.

Puuhanalle on meidän taloudessa se, joka on harrastanut Mämminkatkuisissa jaarituksissaan vähän ruokabloggailuakin. Siitä huolimatta aion minäkin laittaa lusikkani vaihteeksi siihen soppaan, nimittäin aion kertoa juuri tekemästäni täysin improvisoidusta kookosklusterikokeilusta.

Irtokarkkihyllyillä norkoilevat saattavat tietää kookosklusterit, nämä valkosuklaasta ja kookoshiutaleista koostuvat herkkuklöntit. Ja tokihan niitä on ainakin myös jogurtti- ja maitosuklaapohjaisia, valkosuklaaversiot vain ovat parhaita.

Tämän idean takana oli Bruce Boxleitner. Nörteimmät lukijat ehkä tunnistavat kenestä on kyse, muut saavat tietää kohta. Mehän olemme Puuhanallen kanssa käyneet kohtalaiseen tahtiin Lahden pääkirjaston mainiota DVD-valikoimaa läpi. Tähän urakkaan on myös kuulunut Babylon 5 -sarjan katsominen. Kolmannessa kaudessa olemme tällä hetkellä menossa, tarkemmin sanottuna tällä hetkellä lainassa on kolmannen kauden kolmas levy, ja siitä on katsomatta kaksi jaksoa. Eittämäti katsomme ne tänään, koska tänään on Bruce Boxleitnerin eli Papilaani viitosen John Sheridanin syntymäpäivä (kiitos IMDB.comille tästä tiedosta). Tuossa sitten pohdiskelin, että pitäisiköhän keksiä jotain erikoisherkkua tämä mahtavan merkkipäivän kunniaksi. (Emmehän me muuten koskaan elokuvia tai sarjoja katsoessamme syö mitään herkkuja.) Sitten se välähti: meillä on kaapissa valkosuklaata ja kookoshiutaleita. Tarviikohan kookosklustereihin muuta?

En tiedä vastausta, mutta ihan uteliaisuuden vuoksi päätin kokeilla mitä siitä tulee. Tässä siis hieno reseptini:

Valkosuklaakookosklusterit

Vappuherkkujen ylijäämistöistä vajaa levy Pandan valkosuklaata
Vuoden takaisten vappuherkkujen ylijäämistöistä reilu desi kookoshiutaleita (saa laittaa tuoreempiakin, jos on)

Sulata suklaa mieleiselläsi tavalla, minä käytin mikroa. Sekoita joukkoon kookoshiutaleet. Tee massastä lusikan kanssa klönttejä sopivalle alustalle, minä käytin tarjotinta, jonka päälle laitoin leivinpaperia. Jos omistaa sellaisia pikkuruisen muffinsivuoan näköisiä karkkivuokia, voinee käyttää niitä. Tuosta määrästä massaa minä sain aikaiseksi kahdeksan eri kokoista klusteria. Ja sitten vain jääkaappiin tai muuhun viileään paikkaan jähmettymään. Valmiita ne ovat sitten, kun ne ovat sopivasti kovettuneita, olettaisin ainakin.

Miltäkö ne maistuvat? En minä tiedä, tein ensimmäisen satsini vajaa tunti sitten. Ne ovat vielä jääkaapissa. Katsotaan uskaltaako niitä jo tunnin tai parin päästä syödä. Kerron sitten, millainen lopputuloksesta tuli.

Päivitys:

Bloggerin ihme sekoilujen jälkeen pääsen vihdoin kertomaan, millainen lopputuloksesta tuli. Kolmisen tuntia taisivat klusterit jääkaapissa köllötellä, kunnes ryhdyimme katsomaan illan Papilaani-spektaakkelia. Korjauksena muuten, että katsottavana oli neljännen, ei kolmannen, levyn viimeiset jaksot.

Jääkaappikylmänä suklaa on yleensä kohtuu kovaa, kuten oli tässäkin tapauksessa. Eli puruvoimaa tarvittiin hitusen normaalia enemmän. Makuun en viitsi itse flunssaisena hirveästi kommentoida, ei ole siis makuaistini parhaimmillaan. Puuhanalle sen sijaan väitti klustereita kaupan tuotteita paremmiksi. Yksinkertainen resepti, joka onnistui siis.

Tuohon kovuuteen voi tietenkin vaikuttaa esim. ottamalla karkit ajoissa huoneenlämpöön. Veikkaan myös, että tilkkanen kermaa taikinassa voi tehdä yleisesti ottaen klustereista hieman pehmeämpiä. Mitään varmaa en mene tuosta sanomaan.