Eilen tapahtui kauhea unhoitus. Näköjään eilen oli kalenteriin myös merkitty tämän parin kuukauden blogikokeiluni viimeinen kerta. Ja siis, tietenkin sitten unohdin täysin, että oli torstai ja päivityspäivä.
Pitäisikö nyt tehdä yhteenvetoa tästä parista kuukaudesta? Mikään kauhea vaivahan tämä kerta viikkoon raapustelu ei ole. Ihan mielekästäkin se on, kun on mukamas jotain sanottavaa. Aina ei ole. Itse asiassa nyt tuntuu siltä, että tyhmää tätä olisi nyt lopettaa, kun on taas päässyt vauhtiin. Ehkä minä voisin vielä jatkaa näitä, tai niitä nythän on perjantai, torstaipäivityksiä ainakin toistaiseksi. Jos jossain vaiheessa alkaa kyllästyttää tai näitä unohduksia alkaa tapahtua enemmän, niin antaa sitten olla.
Jaarittelut jatkukoon.
Taisi minulla olla täksi kerraksi joku ajatuskin siitä, mitä kirjoittaisin, mutta autuaasti olen sen taas unohtanut. (Sen tämä tasainen päivitystahti on tehnyt, että viikon aikana päähän putkahtelee mahdollisia tekstin aiheita.) Viimeksi taisin mainita, että olin menossa katsomaan Only Lovers Left Alive -elokuvaa. Mitään ennakko-odotuksia minulla ei pätkästä varsinaisesti ollut, mutta vaikutuksen se teki. Jossain vaiheessa oli sellainen tunne, että elokuvaan voisi uppoutua tuntikausiksi, sen verran hyvin tunnelma oli siihen luotu. Mitään varsinaista juontahan elokuvassa ei varsinaisesti ollut, vaan koko pätkä perustui tunnelmiin, kauniisiin kuviin ja hyvään musiikkiin. Ainoa, mikä minua elokuvassa varsinaisesti ärsytti, oli turha nimien viljely. Juu, juu, päähahmot ovat hengailleet aikakausien suuruuksien kanssa, hohhoijaa. Mutta siis, kokonaisuudessaan suosittelen. Paitsi, jos elokuvavalioon kuuluu pelkästään toimintaelokuvia.
28.3.2014
20.3.2014
Jorinaa retkihaaveista
Että kirjoittaa pitäisi, kun on torstai. Lueskelin äsken titivituntyytä ja nyt sitten jäi päähän pyörimään sama tyyli. Yritän kuitenkin pitäytyä asiallisuuksissa.
Luontoillan kuuntelu on pilannut meikäläisen, nykyään meinaan tekisi vain mieli lähteä mettään rämpimään ja mielellään tietysti kameran kanssa. Olen tässä jo mietiskellyt, että vähän keväämmällä voisi lähteä yhdelle lintutornille tiiraamaan tipuja. Viime kesänä tai syksynä en vielä suostunut sinne lähtemään, vaikka Puuhanalle ehdotti. Nyt se sitten yhtäkkiä kiinnostaakin, kun kamerassa on uusi objektiivi. Jos vaikka saisi tirppoja linssiin.
Eilen vielä Luontoillan alussa siellä vieras kertoi aiemmin aina käyneensä Lahen Kaarlammilla kuuntelemassa teerien pulputusta. Heti piti ottaa kartta käteen ja katsoa, missä moinen paikka on. Ja heti tietenkin piti ruveta suunnittelemaan, että siellä voisi kanssa joskus käydä. Todennäköisesti me ei siellä mihinkään teeriin törmättäisi, mutta pääsis retkeilemään.
Linnaistensuolla käynnistä taas olen haaveillut pitemmän aikaa, mutta eipä ole vielä tullut toteutettua. Se on iso suo Lahdesta Nastolaan päin ja sen poikki menee luontopolku. Matkaa suolle ei edes olisi kuin viisi kilometriä, mutta ei vaan ole tullut lähdettyä. Sekin lienee parhaimmillaan myöhemmin keväällä tai kesällä ja syksykin olisi varmasti kiinnostavaa aikaa suolla.
Saas nähä, ehtisikö viikonloppuna veroilmoituksen täytöltä käydä edes vähän jossain lähimettässä tai jotain. Sitä ennen kuitenkin pitäisi käydä parin fanitytön kanssa katsomassa Only Lovers Left Alive ihan ensi-illassa. Katsotaan, tuleeko kyseisestä teoksesta 60. tänä vuonna näkemäni elokuva. Läheltä ainakin liippaa.
Luontoillan kuuntelu on pilannut meikäläisen, nykyään meinaan tekisi vain mieli lähteä mettään rämpimään ja mielellään tietysti kameran kanssa. Olen tässä jo mietiskellyt, että vähän keväämmällä voisi lähteä yhdelle lintutornille tiiraamaan tipuja. Viime kesänä tai syksynä en vielä suostunut sinne lähtemään, vaikka Puuhanalle ehdotti. Nyt se sitten yhtäkkiä kiinnostaakin, kun kamerassa on uusi objektiivi. Jos vaikka saisi tirppoja linssiin.
Eilen vielä Luontoillan alussa siellä vieras kertoi aiemmin aina käyneensä Lahen Kaarlammilla kuuntelemassa teerien pulputusta. Heti piti ottaa kartta käteen ja katsoa, missä moinen paikka on. Ja heti tietenkin piti ruveta suunnittelemaan, että siellä voisi kanssa joskus käydä. Todennäköisesti me ei siellä mihinkään teeriin törmättäisi, mutta pääsis retkeilemään.
Linnaistensuolla käynnistä taas olen haaveillut pitemmän aikaa, mutta eipä ole vielä tullut toteutettua. Se on iso suo Lahdesta Nastolaan päin ja sen poikki menee luontopolku. Matkaa suolle ei edes olisi kuin viisi kilometriä, mutta ei vaan ole tullut lähdettyä. Sekin lienee parhaimmillaan myöhemmin keväällä tai kesällä ja syksykin olisi varmasti kiinnostavaa aikaa suolla.
Saas nähä, ehtisikö viikonloppuna veroilmoituksen täytöltä käydä edes vähän jossain lähimettässä tai jotain. Sitä ennen kuitenkin pitäisi käydä parin fanitytön kanssa katsomassa Only Lovers Left Alive ihan ensi-illassa. Katsotaan, tuleeko kyseisestä teoksesta 60. tänä vuonna näkemäni elokuva. Läheltä ainakin liippaa.
13.3.2014
Voehan kummitus! Sentimentaalisuusvaroitus!
Meistä tulee viikonloppuna kummeja. Tai Puuhanallesta tullee vähän epävirallisempi kummi, kun hän ei kirkkoon kuulu, mutta pappi on sentään antanut luvan tulla kummirivistöön.
Olen ollut yllättävänkin innoissani tästä tulevasta tehtävästä. Tai no, en tiedä onko se kuitenkaan niin yllättävää, tuleehan tästä pienestä neitosesta ensimmäinen kummilapseni ja onhan hän vanhimman ystäväni lapsi. 25 vuotta ollaan tämän ystäväni kanssa pidetty yhtä ja mitä ilmeisemmin yhteinen matka jatkuu edelleen. Aika siistiä.
Tulevaan tehtävään valmistautuessani olen miettinyt, millainen kummi haluaisin olla. Ajatukseni kääntyvät aina vääjäämättä omiin kummeihini, joiden esimerkki on ollut mitä mainioin. Eivät he mitään superkummeja koskaan olleet, mutta kovin tärkeitä ihmisiä heistä minulle tuli. Aina kun olimme perheen kanssa tulossa pääkaupunkiseudulta kohti kotia, toivoin, että Heinolan kohdalla isä laittaisi vilkun päälle. Se nimittäin tarkoitti, että piipahtaisimme kummeilleni kylään. Monet kerrat näin myös tapahtui. Vietimme yhdessä myös monet juhannukset, vaput ja uudet vuodet. Juhannuksiin kuului yleensä myös yllä mainittu ystäväni. Ehkä tulevaisuudessa me kuulumme kummityttömme juhannuksiin.
Näitä pohtiessani mieleeni hiipii myös haikeus, koska kummitätini katsoo perääni nykyään pilven reunalta. Vain kuukautta ennen hänen kuolemaansa olin käynyt näyttämässä Puuhanallea ensi kertaa kummeilleni. Olimme Puuhiksen kanssa seurustelleet jo yli vuoden, joten olikin korkea aika tehdä esittelyt. En tietenkään osannut aavistaa, että esittely tuli niin viime tinkaan, mutta onneksi nämä elämäni tärkeät ihmiset ehtivät kohdata edes kerran.
Äsh, aina se vaan saa silmät sumenemaan.
Olisihan se hienoa, jos me Puuhiksen kanssa osaisimme olla tulevalle kummityttärellemme yhtä tärkeitä kuin omat kummini ovat olleet minulle. Ei kai se auta kuin katsoa, mitä tuleman pitää.
Olen ollut yllättävänkin innoissani tästä tulevasta tehtävästä. Tai no, en tiedä onko se kuitenkaan niin yllättävää, tuleehan tästä pienestä neitosesta ensimmäinen kummilapseni ja onhan hän vanhimman ystäväni lapsi. 25 vuotta ollaan tämän ystäväni kanssa pidetty yhtä ja mitä ilmeisemmin yhteinen matka jatkuu edelleen. Aika siistiä.
Tulevaan tehtävään valmistautuessani olen miettinyt, millainen kummi haluaisin olla. Ajatukseni kääntyvät aina vääjäämättä omiin kummeihini, joiden esimerkki on ollut mitä mainioin. Eivät he mitään superkummeja koskaan olleet, mutta kovin tärkeitä ihmisiä heistä minulle tuli. Aina kun olimme perheen kanssa tulossa pääkaupunkiseudulta kohti kotia, toivoin, että Heinolan kohdalla isä laittaisi vilkun päälle. Se nimittäin tarkoitti, että piipahtaisimme kummeilleni kylään. Monet kerrat näin myös tapahtui. Vietimme yhdessä myös monet juhannukset, vaput ja uudet vuodet. Juhannuksiin kuului yleensä myös yllä mainittu ystäväni. Ehkä tulevaisuudessa me kuulumme kummityttömme juhannuksiin.
Näitä pohtiessani mieleeni hiipii myös haikeus, koska kummitätini katsoo perääni nykyään pilven reunalta. Vain kuukautta ennen hänen kuolemaansa olin käynyt näyttämässä Puuhanallea ensi kertaa kummeilleni. Olimme Puuhiksen kanssa seurustelleet jo yli vuoden, joten olikin korkea aika tehdä esittelyt. En tietenkään osannut aavistaa, että esittely tuli niin viime tinkaan, mutta onneksi nämä elämäni tärkeät ihmiset ehtivät kohdata edes kerran.
Äsh, aina se vaan saa silmät sumenemaan.
Olisihan se hienoa, jos me Puuhiksen kanssa osaisimme olla tulevalle kummityttärellemme yhtä tärkeitä kuin omat kummini ovat olleet minulle. Ei kai se auta kuin katsoa, mitä tuleman pitää.
6.3.2014
Neuvoja asunnon myyntikuvien ottamiseen
Olen viime kuukausina selaillut enemmän tai vähemmän aktiivisesti talojen myynti-ilmoituksia netissä. Haaveissa kun siintäisi sellainen sopivan hintainen unelmatalo. Monesti kuitenkin tuskastun ilmoitusten valokuviin. Ei se haittaa, että kuvat ovat yleensä amatöörimäisiä, mutta kun niissä esitellään vääriä asioita. Ajattelinkin nyt vähän valaista, mitä ainakin minä ilmoitusten kuvilta haluan.
1. Laittakaa nyt edes julkisivukuva tai pohjapiirros. Minä en edes vaivaudu avaamaan sellaisia ilmoituksia, joissa kohteesta ei ole kuvaa. Edes se yksi julkisivukuva antaa paljon selkeämmän kuvan kohteesta kuin pitkä sanallinen selitys. Jos kohde on aivan karmeassa kunnossa, mahdollinen ostaja huomaa sen kuitenkin käydessään paikan päällä katsomassa, joten turha asiaa on piilotella. Julkisivukuvaa parempi on kuitenkin pohjapiirros. Tämä pätee kaikkiin talomuotoihin, mutta varsinkin kerrostalo- ja rivitaloasuntoihin. Kerrostaloasuntoilmoitusta katsoessa on äärimmäisen turhauttavaa, kun ainoassa myyntikuvassa on kuva siitä kerrostalosta, kun haluaisi nähdä sen asunnon. Suotavaa tietenkin olisi, että kuvia olisi aina enemmän kuin yksi.
2. Älkää kuitenkaan laittako pelkkiä julkisivu- tai pihakuvia. Joskus käy niin, että ilmoitusta katsoessaan ilahtuu, että kuvia on liitetty vaikkapa kymmenen kappaletta. Sitten taas iskee turhauma, kun neljään kuvaan on kuvattu talon jokainen ulkoseinä ja lopuissa kuvissa on esitelty sitä, miten nätiksi me ollaan laitettu meidän piha. Pihakuvat ovat toki tärkeitä, parhaimmillaanhan piha voi olla talon tärkein myyntivaltti, mutta uskokaa pois, eniten ostaja haluaa nähdä kuvia itse talosta ja sen sisuksista.
3. Ottakaa riittävän kattavat kuvat huoneista. Joskus näkee sellaisia kuvakokoelmia, joissa on vaikkapa keittiöstä kolme kuvaa hieman eri suunnista, olohuoneen kirjahylly ja vessa. Sekin on jo parempi kuin ei kuvaa lainkaan, mutta jotain jää auttamatta puuttumaan, jos talossa pitäisi olla vaikkapa kolme huonetta ja keittiö. Minä kaipaisin jonkinlaista kuvaa jokaisesta huoneesta. Parasta olisi vielä, että kuvasta saa mahdollisimman kattavan käsityksen huoneesta. Mahdollisimman laaja kuva vaikkapa huoneen ovelta on jo ihan riittävä. Jos huoneessa on jotain, mitä haluaa erityisesti näyttää, esimerkiksi takka tai hyvät säilytystilat, se kannattaa tietenkin sisällyttää kuvaan. Ei kuitenkaan kannata keskittyä vain siihen yksityiskohtaan, jos huoneesta ei tule muita kuvia.
4. Kuvissa ei ole tarkoitus esitellä teidän hienoja huonekalujanne vaan myytävää taloa tai asuntoa. Joskus ilmoitusten kuvasta näkee selvästi, että sen ainoa tarkoitus on esitellä jotain tiettyä huonekalua. Myönnän itsekin toki salaa pitäväni siitä, että myyntikuvissa pääsee vähän tirkistelemään toisten koteihin ja on hauska bongata jotain hienoja juttuja, mutta se ei kuitenkaan ole kuvien tärkein tehtävä. Kodin ostaja ei kuitenkaan saa sitä teidän hienoa antiikkipiironkianne, joten turha sitä on erikseen kuvaa ottaa.
5. Niitä kiinteitä myyntivaltteja toki voi esitellä erikseenkin. Oli tarjolla sitten paljon säilytystilaa, leivinuuni tai vaikkapa uusitut keittiökalusteet, niistä voi ottaa omatkin kuvat, vaikka ne näkyisivät jo jossain yleiskuvassa. Erityisesti tietysti silloin, jos kyseiset myyntivaltit ovat jostain syystä jääneet pois yleiskuvista.
6. Ota kuvat ihan rauhassa. Myyntikuvissa on yllättävänkin paljon tärähtäneitä kuvia. Olen edelleen sitä mieltä, että tärähtäneetkin kuvat ovat parempia kuin ei mitään, mutta terävät kuvat ovat parempia. Ammattikuvaajaksi ei tarvitse kenenkään ryhtyä, mutta niin kiirettä ei ehkä tarvitse pitää, etteikö voisi ottaa samasta kohtaa parikin kuvaa, jos ensimmäinen tärähtää. Tiedän toki kokemuksesta, että joskus ei vaan meinaa onnistua, mutta kannattaa pitää maltti ja vaikka tukea kamera johonkin. Kyllä siitä hyvä lopulta tulee.
7. Pohjapiirros. Mainitsin pohjapiirroksen jo aiemmin, mutta siitä on ihan hyvä tehdä oma kohtansa. Pohjapiirros antaa loistavan kokonaiskuvan, ja siitä näkee huonejärjestyksen. Vasta pohjapiirroksen avulla pystyy hahmottamaan huoneiden sijainnin toisiinsa nähden. Yleensä olen pettynyt, jos pohjapiirros puuttuu, vaikka kohteesta olisi muuten hyvin kattavat kuvat.
8. Jos et meinaa pelata vilunkipeliä, vikoja on turha piilotella. Pintaviat tulevat kuitenkin hyvin nopeasti selville. Ei siis kannata jättää esimerkiksi kylppärikuvaa pois, jos kylppäri on selvässä remontin tarpeessa.
Olikohan tässä kaikki?
Melkoisen täydellinen myyntikuvasarja talosta on siis tällainen: julkisivukuva, pari pihakuvaa, mahdolliset piharakennukset, jos niitä ei pihakuvissa ole, vähintään yksi selkeä kuva jokaisesta huoneesta ja pohjapiirros. Halutessaan voi vielä ottaa erikseen kuvat ns. myyntivalteista. Itse esimerkiksi tykkään kuolata leivinuunikuvien äärellä.
1. Laittakaa nyt edes julkisivukuva tai pohjapiirros. Minä en edes vaivaudu avaamaan sellaisia ilmoituksia, joissa kohteesta ei ole kuvaa. Edes se yksi julkisivukuva antaa paljon selkeämmän kuvan kohteesta kuin pitkä sanallinen selitys. Jos kohde on aivan karmeassa kunnossa, mahdollinen ostaja huomaa sen kuitenkin käydessään paikan päällä katsomassa, joten turha asiaa on piilotella. Julkisivukuvaa parempi on kuitenkin pohjapiirros. Tämä pätee kaikkiin talomuotoihin, mutta varsinkin kerrostalo- ja rivitaloasuntoihin. Kerrostaloasuntoilmoitusta katsoessa on äärimmäisen turhauttavaa, kun ainoassa myyntikuvassa on kuva siitä kerrostalosta, kun haluaisi nähdä sen asunnon. Suotavaa tietenkin olisi, että kuvia olisi aina enemmän kuin yksi.
2. Älkää kuitenkaan laittako pelkkiä julkisivu- tai pihakuvia. Joskus käy niin, että ilmoitusta katsoessaan ilahtuu, että kuvia on liitetty vaikkapa kymmenen kappaletta. Sitten taas iskee turhauma, kun neljään kuvaan on kuvattu talon jokainen ulkoseinä ja lopuissa kuvissa on esitelty sitä, miten nätiksi me ollaan laitettu meidän piha. Pihakuvat ovat toki tärkeitä, parhaimmillaanhan piha voi olla talon tärkein myyntivaltti, mutta uskokaa pois, eniten ostaja haluaa nähdä kuvia itse talosta ja sen sisuksista.
3. Ottakaa riittävän kattavat kuvat huoneista. Joskus näkee sellaisia kuvakokoelmia, joissa on vaikkapa keittiöstä kolme kuvaa hieman eri suunnista, olohuoneen kirjahylly ja vessa. Sekin on jo parempi kuin ei kuvaa lainkaan, mutta jotain jää auttamatta puuttumaan, jos talossa pitäisi olla vaikkapa kolme huonetta ja keittiö. Minä kaipaisin jonkinlaista kuvaa jokaisesta huoneesta. Parasta olisi vielä, että kuvasta saa mahdollisimman kattavan käsityksen huoneesta. Mahdollisimman laaja kuva vaikkapa huoneen ovelta on jo ihan riittävä. Jos huoneessa on jotain, mitä haluaa erityisesti näyttää, esimerkiksi takka tai hyvät säilytystilat, se kannattaa tietenkin sisällyttää kuvaan. Ei kuitenkaan kannata keskittyä vain siihen yksityiskohtaan, jos huoneesta ei tule muita kuvia.
4. Kuvissa ei ole tarkoitus esitellä teidän hienoja huonekalujanne vaan myytävää taloa tai asuntoa. Joskus ilmoitusten kuvasta näkee selvästi, että sen ainoa tarkoitus on esitellä jotain tiettyä huonekalua. Myönnän itsekin toki salaa pitäväni siitä, että myyntikuvissa pääsee vähän tirkistelemään toisten koteihin ja on hauska bongata jotain hienoja juttuja, mutta se ei kuitenkaan ole kuvien tärkein tehtävä. Kodin ostaja ei kuitenkaan saa sitä teidän hienoa antiikkipiironkianne, joten turha sitä on erikseen kuvaa ottaa.
5. Niitä kiinteitä myyntivaltteja toki voi esitellä erikseenkin. Oli tarjolla sitten paljon säilytystilaa, leivinuuni tai vaikkapa uusitut keittiökalusteet, niistä voi ottaa omatkin kuvat, vaikka ne näkyisivät jo jossain yleiskuvassa. Erityisesti tietysti silloin, jos kyseiset myyntivaltit ovat jostain syystä jääneet pois yleiskuvista.
6. Ota kuvat ihan rauhassa. Myyntikuvissa on yllättävänkin paljon tärähtäneitä kuvia. Olen edelleen sitä mieltä, että tärähtäneetkin kuvat ovat parempia kuin ei mitään, mutta terävät kuvat ovat parempia. Ammattikuvaajaksi ei tarvitse kenenkään ryhtyä, mutta niin kiirettä ei ehkä tarvitse pitää, etteikö voisi ottaa samasta kohtaa parikin kuvaa, jos ensimmäinen tärähtää. Tiedän toki kokemuksesta, että joskus ei vaan meinaa onnistua, mutta kannattaa pitää maltti ja vaikka tukea kamera johonkin. Kyllä siitä hyvä lopulta tulee.
7. Pohjapiirros. Mainitsin pohjapiirroksen jo aiemmin, mutta siitä on ihan hyvä tehdä oma kohtansa. Pohjapiirros antaa loistavan kokonaiskuvan, ja siitä näkee huonejärjestyksen. Vasta pohjapiirroksen avulla pystyy hahmottamaan huoneiden sijainnin toisiinsa nähden. Yleensä olen pettynyt, jos pohjapiirros puuttuu, vaikka kohteesta olisi muuten hyvin kattavat kuvat.
8. Jos et meinaa pelata vilunkipeliä, vikoja on turha piilotella. Pintaviat tulevat kuitenkin hyvin nopeasti selville. Ei siis kannata jättää esimerkiksi kylppärikuvaa pois, jos kylppäri on selvässä remontin tarpeessa.
Olikohan tässä kaikki?
Melkoisen täydellinen myyntikuvasarja talosta on siis tällainen: julkisivukuva, pari pihakuvaa, mahdolliset piharakennukset, jos niitä ei pihakuvissa ole, vähintään yksi selkeä kuva jokaisesta huoneesta ja pohjapiirros. Halutessaan voi vielä ottaa erikseen kuvat ns. myyntivalteista. Itse esimerkiksi tykkään kuolata leivinuunikuvien äärellä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)