Käytiin eilen katsomassa uusi Batman, eikä muuten jättänyt kylmäksi. Elokuva tarjosi sen verran nautintoa, että takapuoli ei ehtinyt puutua lainkaan sen vajaan kolmen tunnin aikana (toisin kuin edellisen Lepakkomiehen tai Watchmenin aikana, vaikka nekin olivat vallan mainioita elokuvia). Täydellinen elokuva Yön Ritarin paluu ei kuitenkaan ollut, enkä kyllä yleensä moista odotakaan.

Niin joo, ennen kuin luet eteenpäin, tulen varmasti tekemään juonipaljastuksia, joten: Proceed with caution.

Kokonaisuudessaan Bättis oli hyvin rytmitetty elokuva, oli räimettä ja suvantovaiheita sopivassa suhteessa. Tekniseltä puolelta erityisesti kiinnitin positiivisella tavalla huomiota äänimaailmaan. Batmanin ja Banen nyrkkitappelussa oli jätetty musiikki pois ja luotettiin ähkinän voimaan. Jalkapallostadionkohtaus alustettiin heleä-äänisen pojan laulamalla kansallislaululla. Hieno seesteinen hetki ennen ryminää, vaikka olikin tuttu jo trailereista. Suurin suosikkini oli kuitenkin, kun Waynen korporaatiolta ryöstetty koppakuoriaisauto ajoi lumisella kadulla ja lumi narskui renkaiden alla. Yksinkertainen kohtaus, josta sain paljon iloa.

Ja minä kun en yleensä edes juuri kiinnitä huomiota äänimaailmaan...

Eniten kuitenkin taisin pitää Banesta. Bane oli pahiksena jotenkin niin ilahduttavan mutkaton. Monelta osaltaan hahmo tietysti oli Puuhanallen vihaama voittamaton jättiläinen, mutta tällä kertaa voittamaton jättiläinen ei ollut mukakoominen ääliö. Itse asiassa Bane vaikutti hyvinkin älykkäältä. Parhaiten hahmoa tosiaan kuvaa sana mutkaton, minkä takia hahmo olikin minun mielestäni niin onnistunut. Ei liikaa krumeluureja, vaan hoidetaan asiat suhteellisen simppelisti. Kauhean virkistävää verrattuna... Noh, melkein mihin tahansa supersankarielokuvan pahikseen. (Joo, joo, Batman ei ole supersankari, mä tiedän.) Valitettavasti vain elokuvan loppumetreillä hahmo pilataan täysin, mutta kerron siitä hetken päästä.

Elokuvan juoni nyt on ihan perustauhkaa. Bane haluaa tuhota Gothamin ja Batmanin pitää se pelastaa, kunhan ensin piristyy vähän masiksestaan. Onneksi Kissanainen ja Joseph Gordon-Levitt saa mieheen vähän vipinää.

Joitakin aukkoja on juoneen myös eksynyt. Minua oikeasti jäi ihmetyttämään yksi asia: Elokuvan alkupuolella käydään tulitaistelu poliisien ja pahisten välillä. Tämän seurauksena vanha kunnon Gordon ottaa pari univormupollaria mukaansa ja menee viemäriin seikkailemaan. Minä en ainakaan havainnut kohtauksessa mitään perustetta sille, miksi sinne viemäriin pitäisi kenenkään mennä. Gordon tuntui vaan päättävän, että nyt minä menen tuonne viemäriin, kun viemäreissä on niin kivaa. Lopulta siellä ei sitten ollutkaan niin kivaa.

Toista juoniaukkoa en viitsinyt edes ruveta miettimään. Battis on ollut poissa pelistä, kun Bane viskasi Bruce Waynen itämaiseen vankilaan. Sillä välin Gotham on käytännössä eristetty. Kukaan ei saa poistua kovasti Manhattanilta näyttävältä saarelta, mutta tuskinpa sinne toivotetaan uusiakaan tulokkaita tervetulleeksi. Tiet kaupunkiin on yksinkertaisesti katkaistu. Bruce sitten karkaa vankilasta ja onkin sitten seuraavassa hetkessä Gothamissa juttelemassa Selinan Kylen kanssa. Miten? Tässä vaiheessa lähinnä kohautin olkiani ja totesin: Se on Batman.

Tuommoiset pikkufibat melkeinpä kuuluu tällaisiin elokuviin. Ne ovat osa hauskuutta.

Sitten se elokuvan suurin vika, jota en itsekään tajunnut täysin, ennen kuin Puuhanalle asiasta mainitsi. Ja mitä enemmän kyseistä vikaa miettii, sitä enemmän se, jos nyt ei vie pohjaa koko elokuvalta, niin ainakin pilaa Banen.

Nyt sitten minä paljastan Suuren Käänteen, joten älä lue, jos et halua spoilautua.

Bane siis on ollut koko elokuvan ajan pääpahis. Leffan loppu häämöttää, ja Batman ja Bane nyrkkitappelevat jo toisen kerran. Battis on jo niskan päällä, kun sivuosassa ollut Miranda näyttää oikean luontonsa ja paljastaa itsensä pahisten pääpiruksi. Käytännössä aika perusyllätyskäänne siis. Tämän paljastuksen myötä Bane siis osoittautuu vain pääpirun kätyriksi.

Käytännössä kaikki se, mikä tähän mennessä on laskettu Banen ansioksi, käytännössä siirtyykin Mirandan harteille. Samalla lähes kaikki se, minkä takia Bane oli niin virkistävä pahis, murenee ja Banesta tulee vain muiden ohjailema voittamaton jättiläinen. Plääh.

On se silti hyvä elokuva.