Nonniin!

Jokohan nyt saisi aikaiseksi ihan oikean blogipäivityksen? Viime viikolla olin tosiaan ihan rättipoikkiväsynyt ja toissa viikolla... Mitä oikeastaan tapahtui toissa viikolle?

Mukavasti on taas ollut viikonloppumenoja, ja vielä on parina tulevanakin viikonloppuna. Josko nyt kuitenkin olisi kesän sukujuhlat lusittu, nimittäin toissa viikonloppuna mummoni täytti 90 vuotta ja viime viikonloppuna setäni täytti 60 vuotta. Tämä siis tarkoittaa, että piti kahtena peräkkäisenä viikonloppuna käydä kotopuolessa, mikä varsinkaan mummon juhlien aikaan ei ollut kauhean rentouttavaa. Nykyään aina vähän jännittää, miten mummon sydän kestää, varsinkin jos tiedossa on vähänkään ylimääräistä jännitystä. Ihan hyvin kaikki kuitenkin meni.

Samalla ollaan sitten päästy piipahtamaan mökillä ja moikkaamaan kummityttöä ja hänen perhettään. Siinä on sitten hetkutettu vauvaa, heitelty palloa isoveljen kanssa ja puhuttu pissa-kakkajuttuja isosiskon kanssa. Pääsi sitä välillä vaihtamaan muutaman sanan vanhempien ja isovanhempienkin kanssa.

Huomenna sitten jatkuu matka Savonlinnaan, missä on viikonloppuna keskiaikamarkkinat. Luulen, että luvassa on mukava viikonloppu, vaikka osalla kavereista aika meneekin isoksi osaksi markkinavelvollisuuksiin.

Viikon päästä taas meikäläisen pitäisi suunnata Helsinkiin. Ollaan koko kesä yritetty lukiokavereiden kanssa järkätä tapaamista Lahteen, mutta jo sovittu tapaaminen peruuntui sairastumisen takia. Nyt on sitten pakko tavata Helsingissä, jos aiotaan nähdä edes suurin piirtein kesällä. Aikataulut vaan on niin pirun hankalia nykyään. Pitäisi vielä laittaa viestiä yhdelle muullekin kaverille, josko häntäkin ehtisi moikkaamaan.

Joskus on tullut valitettua sitä, että kun koskaan ei ole mitään tekemistä eikä koskaan näe ketään. Nyt alkaa kuitenkin tuntua, että olisi mukava viettää viikonloppua kotonakin. Ehkä kuitenkin hyvä näin päin.

Sain vasta äsken työt tehtyä, nyt ei jaksa kirjoittaa. Olen myös tuskaisen tietoinen, että viime viikollakin unohdin koko blogin. Taidan silti vaan kirjoittaa yhden sähköpostin ja ruveta lukemaan Walking Deadia. Yritän palailla asiaan ensi viikolla vähemmän naattina.

Terveiset Ruotsista

Käytiin sitten viikonloppuna siellä Ruotsissa. Vietettiin ensin torstai Turussa ja sitten matkattiin yöpaatilla Ruotsiin. Lauantaina ja sunnuntaina tehtiin pienet ekskursiot, mutta muuten viihdyttiin Tukholmassa. Olen siitä outo suomalainen, että tämä oli minulle ensimmäinen vierailu Tukholmaan. Joo, totta se on. Ruotsissa toki olen käynyt aiemmin (siis Haaparannassa), mutta minua eivät ole koskaan ne perinteiset ryypiskelymatkat kiinnostaneet, joten Tukholma on antanut odottaa itseään. Ehkä hyvä niin. Kaupunki nimittäin ansaitsee parempaa kuin hätäisen krapulatutustumisen Gamla Staniin ja ostoskaduille.

Tukholma nimittäin vakuutti. Se kiilasi heti ulkomaisten suosikkikaupunkieni joukkoon. Ne on ne kalliot. Vesi, kalliot ja kauniit talot. Ja puistot myös. Mutta varsinkin ne kalliot.

Vakuuttuneisuuttanihan ei vähentänyt yhtään se, että Puuhanalle oli valinnut yöpymispaikaksemme Södermalmilla sijaitsevan Hostelli Zinkensdammissa, joka nyt sattui olemaan keskellä siirtolapuutarhaa oleva puutalo. Paikan ainoa huono puoli oli ehkä se, että ekana iltana ikkunan takaa kuului turhan pitkään pulputusta. Sisäpihalle kun oli järjestetty kivat puutarhakalusteet, missä voi evästää ja niin pois päin. Yksi pöytä oli tietenkin heti ikkunamme alla. Aika pieni miinus, kun puitteet kuitenkin olivat hienot.

Sattumalta reissumme aikana järjestettiin myös Tukholman Pride, mikä harmillisesti jäi meiltä väliin. Me nimittäin olimme varanneet Pride-päiväksi junaliput Västeråsiin. Jos olisi tiennyt etukäteen, olisi ehkä voinut suunnitella matkan toisin. Ei sillä, oli meillä Västeråsissakin hauskaa. Sen ekskursion erikoisuuksia oli se, että yli puolet junamatkasta kuljettiin bussilla.

Sunnuntaina taas hypättiin höyrylaivan kyytiin ja puksutettiin kolme ja puoli tuntia Mariefrediin. Vinkkinä kaikille, jotka suunnittelevat samaa, paattilaiturille kannattanee suunnata Gamla Stanista. Rautatieasemalta oli nimittäin hankala löytää reittiä, vaikka se olikin lähempänä. Paattimatka oli vallan kiva ja Mariefredin keskusta oli vallan viehättävä. Syy ekskursiolle oli tietenkin se, että siellä on Gripsholmin linna. Hieno linna, mutta ei ole vielä Olavinlinnan voittanutta. Paluu Tukholmaan tehtiin junalla, missä olikin sitten vähän kommelluksia. Olimme nimittäin turhan aikaisin Läggestan asemalla ja ostimme tietenkin heti automaatista liput. Ei olisi kannattanut, nimittäin liput olisi pitänyt käyttää tunnin kuluessa ostosta. Siinä meni sitten kolmisen kymppiä hukkaan.

 

Kaiken kaikkiaan reissu oli vallan mainio ja Ruotsi on vallan kiva paikka. Ja kerrankin pääsi käyttämään ruotsia ihan oikeissa tilanteissa. Toki sen verran olin tottumaton, että aina meni hetken, ennen kuin paikallisten sanomiset menivät jakeluun. Saipahan kuitennii harjotusta. Koskahan lähtis uudelleen?