Savonlinnassa, ja muissakin tutuissa kaupungeissa, totuin siihen, että kevyen liikenteen väylät (joita jalankulkijat tuntuvat pitävän yksinomaan kävelyteinä) kulkevat autoteiden reunoilla. Muissa paikoissa niitä tapaa aika harvoin. Täällä Lahdessa näin ei aivan kuitenkaan ole. Toki autoteiden varsilla yleensä kulkee kevyen liinkenteen väylä, mutta täällä niitä tapaa myös aika satunnaisissa paikoissa. Ilmiön saimme huomata jo ensimmäisenä iltanamme täällä: Lähdimme jossain vaiheessa iltaa vähän kävelemään ja tutkimaan paikkoja. Kuljimme erään isomman kadun vartta, kun huomasimme, että oikealta, keskeltä metsää, tuli tuommoinen kevyen liikenteen väylä, ja se jatkui toisella puolella tietä samalla tavalla metsän keskellä ja viivasuorana. Taisimme saman kävelyn aikana törmätä toiseen samanlaiseen väylään.
Myöhemmin olemme huomanneet, että samanlaisia väyliä risteilee täällä enemmänkin. Ensimmäisillä kerroilla niitä oli hauska ihmetellä. Kuljimme jossain omakotitaloalueella kadun laitaa ja tulimme ajoittain kevyen liikenteen risteykseen eli paikkaan, jossa aluetta halkova kävelijöiden ja pyöräilijöiden virallinen oikopolku ylitti normaalin autotien.
Emme ole vielä tutkineet läheskään kaikkia noista väylistä. Ehkä yksi niistä on jo vakituisessa käytössämme, siitä pääsee lähimpään kirjastoon, mutta yleensä kävelyretkillämme vain törmäämme risteykseen, jossa tuommoinen polku tulee jostain ja jatkuu jonnekin. Olen tosiaan tullut siihen tulokseen, että ne ovat lähinnä virallisia oikopolkuja, täällä yksinkertaisesti kävelijöiden ja pyöräilijöiden ei tarvitse kulkea samoja teitä kuin autoilijat.
Asia ei ehkä näin minun kertomanani kuulosta kovin ihmeelliseltä, mutta minä en tosiaankaan ole törmännyt muualla moiseen ilmiöön. Ainakaan samanlaisessa mittakaavassa. Täällä todellakin on ainakin tietyissä paikoissa otettu kevyen liikenteen tarpeet huomioon, mikä oli minulle suoranainen yllätys. Eihän yleensä muilla ole merkitystä kuin autoilijoilla.
Ja hyvänen aika: Aleksanterinkadullahan on ihan oikea pyörätienpätkäkin!
