Kuulumisia

Ajattelin näin pitkästä aikaa kaikenmoisten puuhastelutekstien sijaan ihan vain kertoa kuulumisia. Ei sillä, että mitään hirvittävän mullistavaa olisi tapahtunut. Lahdessa edelleen oleskellaan ja töitä tehdään. Niitä, siis töitä onkin ollut viime kuukausina ihan mukavasti. Jos en ole sitä aiemmin maininnut, sain keväällä uuden asiakkaankin eli teen nykyään töitä parille käännöstoimistolle. Välillä tuntuu, että olisi sen yhdenkin asiakkaan kanssa ollut tarpeeksi tekemistä, mutta jotenkin pari taas tuo enemmän turvallisuuden tuntua. Jos toisella ei ole antaa töitä, toisella saattaa ollakin.

Ei nyt sen enempää töistä, niistä kun olen yrittänyt nyt pari päivää pysyä erossa. Sen siitä saa, kun tekee 11 päivää putkeen töitä. Iskee pieni kyllästyminen.

Miten sitten on elämä Lahti Cityssä sujunut? Ihan jees. Kaupunki on edelleen näyttänyt lähinnä hyviä puoliaan, ja täältä tuntuu löytyvän aina vain uusia kivoja juttuja. Saa nähdä, kuinka pitkäksi aikaa ne riittävät. Sosiaalisella puolella on edelleen melko hiljaista, vaikka jonkin verran on ollut kehitystä positiivisempaan suuntaan. Kesällä meillä oli pari kuukautta seurana eräs Savonlinnan aikainen kaverimme, joka tuli Lahteen työharjoitteluun. Hänen kanssaan tuli vietettyä monta rattoisaa kesäiltaa. Nyt syksyllä tänne sitten tuli toinen Savonlinnan kaveri kouluun, mutta häntä ei olla hirveästi nähty. (Ei olla kehattu häiriköidä, kun toisella kuitenkin on hirveästi koulukiireitä. ;P) Mutta ainakin on tiedossa tarvittaessa halpoja kyytejä Saviksen suuntaan. Jonkin verran on myös tullut liikuskeltua suuntaa jos toiseenkin ja vieraitakin on päässyt välillä kestitsemään.

Nyt syksyllä piti myös lähteä aktiivisesti sosialisoitumaan jonkinasteisten harrastusten myötä. Tässä on tullut harkittua kaikennäköisiä erilaisia harrastusvaihtoehtoja. Kesällä esimerkiksi harkitsin melko vakavasti, että aloittaisin jousiammunnan, mutta se nyt toistaiseksi jäi vielä mahdollisuuksien varastoon. Samaten tässä pari päivää sitten mietin, että roller derby voisi olla hauskaa, sellainenkin seura kun tästä kaupungista löytyy. Sen kuitenkin laskeskelin toistaiseksi käyvän vähän kukkaron päälle. (Molempiin näihin  vaihtoehtoihin muuten sain innoituksen töistä. Outoa.)  Lähdin kuitenkin kansalaisopistolinjalle ja valitsin taijin ja italian kurssit. Nykyään siis tiistai-illat menevät "kiinalaisen aamujumpan" parissa ja torstai-illat yritän lörpötellä italiaa. Taijissa osaan jo seisoa, kävellä, jakaa villihevosen harjaa ja levittää valkoisen kurjen siipiä. Italiaksi osaan esitellä itseni, esitellä jonkun muun, kertoa, mistä olen kotoisin ja missä asun, kertoa, mitä teen työkseni ja laskea kahteenkymmeneen. Kuulumisiakin osaan kysellä: Come stai? Vastaukseksi: Bene, grazie. Tai: Non c'è male.

Molemmilla kursseilla on ollut ihan hauskaa, ja väki siellä on ihan mukavaa. Italian kurssilta olen ehkä saanut kaverin, jei. Kurssikaverin ainakin.

Puuhanalle on edelleen vaan tyytynyt nyhjäämään kotona.

Onhan tässä myös ollut kaikennäköisiä käsityöprojekteja, lukuelämyksiä ja semmoisia, mutta niistä ehkä joku toinen kerta.

Näiden lyhyiden kuulumisten jälkeen, Lahti kuittaa.

Syksy tuli ja sato korjattiin

Ulkona pöhisee syysmyrsky ja Puuhanalle tekee töitä, joten ajattelin vaihteeksi tulla tänne blogin pariin. Aluksi tarkoitukseni oli rustailla kaiken maailman hifistelyistä, mutta muistin luvanneeni Pikkulakulle sadonkorjuupäivityksiä. Lupauksethan pitää luonnollisesti pitää. Koska tätä kasvimaaprojektia on tähänkin mennessä kerrottu kuvin, sama linja saa jatkua. Aloitetaan taas vähän vanhemmista kuvista.



Ensimmäiset kesäkurpitsat alkoivat valmistua. Hiukan olen pettynyt kesäkurpitsasatoon, koska kovin montaa niitä emme saaneet. Ensi kesänä pitänee harrastaa esikasvatusta ja vihreitä kurmitsoita olisi kiva saada myös.



Ensimmäinen talvikurpitsa siellä köllöttelee. Sitä odottelin minä ainakin innolla.



Lopulta en enää malttanut odottaa, vaan kävin hakemassa sen kotiin.



Kun talvikurpitsa oli saatu kotiin, siitä piti tietenkin tehdä telkkarista tuttua kurpitsapiirakkaa. Jännä kokeilu oli se. Hyvää se oli jouluisine makuineen, mutta olisi mielestäni kaivannut täyteläisyyttä. Liekkö vika tekijässä, kurpitsassa vai ohjeessa...



Puuhanalle halusi kokeilla myös täytettyjä kurpitsankukkia. Nam.



Ensimmäisiä täysikasvuisia porkkanoita, punajuuria ja valkosipuleita.



Tässä onkin sitten viimeisen kasvimaareissun tulos loppuja kurpitsankukkia ja valkosipuleita lukuunottamatta. Sanoisin, että porkkana- ja punajuurisato ainakin onnistui loistavasti.

Mitä tästä kesästä sitten opimme? Jaahas, ihan mukavaahan meillä oli, mutta hirvittävän usein emme ehtineen kasvimaallamme käydä. Keväällä, kun menimme palstaa valtaamaan, naapuripalstojen mummot varoittelivat suuresta rikkaruohomäärästä. Voin sanoa, että mummot eivät liioitelleet. Penkit saattoi kitkeä puhtaaksi, ja parin viikon päästä kasvimaa oli jo tasaista vihreää mattoa. Tähän asiaan pitänee puuttua ensi vuonna heti alkuunsa.

Porkkanat, punajuuret, salaatit ja sokeriherneet onnistuivat vallan mainiosti, muilta osilta minä ainakin olin hieman pettynyt. Toki oli hauskaa, että saimme edes muutaman kurpitsan ja että sipuleista edes valkosipulit lähtivät kasvamaan (ovat muuten aika tujua tavaraa). Ehkä eniten minua harmitti silpoydinherne, joka on suurin herkkuni kasvimaalla. Herneitä ei tullut paljoa ja niistäkin suurin osa oli matoisia. Onneksi kotona hernesato oli paras vuosiin, joten sieltä saimme mekin pakastimen, ja mahat, täyteen herneitä.

Mitä teemme ensi vuonna toisin? Penkeistä teemme erilaisia, ja maa pitänee muutenkin muokata eri tavalla, jos siinä vaikka saisi samalla niitä rikkaruohoja vähenemään. Kurpitsat kannattaa esikasvattaa, sipulit tehdä kunnolla, että ne lähtevät kasvamaan, salaatit kannattaa kasvattaa kotona. Herneisiin on onneksi nyt kepit valmiina, joten ne voi kepittää ajoissa. Papuja voisi kokeilla.

Siinähän sitä oli meidän ensimmäisestä palstakokeilustamme. Ei se huono kokeilu ollut, mutta ensi vuonna vielä paremmin.