Muuttokuumeilua

Kuten varmaan useimmat jo tietävätkin, me teimme Puuhanallen vihdoin päätöksen muutosta. Puolitoista vuotta tätä on jo ainakin hinguttu ja odotettu, ja nyt päätös on tehty: Savonlinna saa jäädä taakse uuden vuoden jälkeen. Haikeaa ja niin hienoa.

Kaikki ovat viime aikoina kyselleet, että mihin me aiomme muuttaa ja vastaukset ovat olleet kiitettävän epämääräisiä. Tuota ilmoitusta ei tule vieläkään, koska emme ole vielä asuntoa mistään saaneet. Aikaisemmin ykkösmuuttokohteemme oli Tampere, mutta muutimme mielemme ja olemme laittaneet hakemuksia niin Lahteen kuin Hämeenlinnaankin. Lahti olisi mukavan keskeisellä paikalla ja se on alkanut vaikuttaa ihan mukavalta paikalta, vaikka aiemmin mietimmekin, ettei Lahti houkuttele yhtään.

Nyt olemme siis kaivelleet vapaita vuokra-asuntoja ja Puuhanalle ilmoitti tänään nykyiselle vuokraemännällemme, että aiomme muuttaa. Vuokraemäntä oli kuulemma jo osannut odottaa tätä ilmoitusta luettuaan lehdestä Puuhiksen valmistumisesta. :) Minulla on myöskin noussut aikamoinen muuttokuume. Näppejä kihelmöisi hirvittävästi jo pakkaaminen, mikä on kuitenkin turhan aikaista vielä. Haluaisin myöskin päätöksen tulevasta kodistamme, ylläri. Olen niin innoissani koko touhusta, että haluaisin mieluusti tehdä jo muuttosiivousta ja pahimmillaan näen jo unia uudesta kodista.

Kaikki järjestelytkin tietysti mietityttävät: Miten, kun emme kuitenkaan pääse katsomaan asuntoja? Mites avaimet, kun todennäköisesti muuttopäivämme on sunnuntai? Miten järkkäämme vanhan sängyn kierrätyskeskukseen? Lattiallako me nukutaan viimeiset päivät? Kai meidän isät suostuu muuttokuskeiksi? Äääk, mä haluaisin jo niin saada tämän hoidettua pois alta kun tätä on odotettu jo niin kauan ja se on niin kiva uusi asia ettei sitä malta odottaa ja mä haluun jo sen olohuoneen ja kunnollisen keittiön ja sohvan ja uuden sängyn ja kirjahyllyn ja...

Toisaalta, vaikka päällimmäisenä mielessä onkin tuo malttamaton innostus, jossain taustalla kalvaa haikeus. Meille Savonlinna on ollut koti jo viimeiset seitsemän vuotta. Juuremme ovat jo tarttuneet pintamultaan. Meiltä jää tänne kasa ihania ystäviä, joita tulee ehdottomasti ikävä. Mikäli muutamme Lahteen, siellä ei oikeastaan ole ketään, vaikka se onkin lähellä monia. Ja vaikka viime aikoina tuo tietyö onkin vienyt paljon hermoja, Jukolansaloa upeampaa asuinpaikkaa on vaikea löytää. Tänne jää Saimaa, metsät, kaikki Savonlinnan pienet hienoudet, Sillansuu, Huvila... Linna.

Ja savolaiset. Sanovatko päijät- tai kantahämäläiset päivää naapureilleen? Juttelevatko he iloisesti tuntemattomille vastaantulijoille? Hymyilevätkö kauppojen kassat? Onko niitä hämäläispiruja yhtä helppo lähestyä kuin näitä savolaisten ja karjalaisten sekasikiöitä? No, tänne voi aina tulla takaisin, jos Häme ei enää houkutakaan.

Puolitoista vuotta olemme odottaneet uusia tuulia, ja nyt ne alkavat puhaltaa. Odotan kuukauden päästä alkavaa puhuria innolla ja avoimin mielin. The home is gone, long live the home.