Rintsikka-aggressio

Kävin toissa päivänä alusvaateostoksilla tai tarkemmin sanottuna pikkariostoksilla, mutta hypistelinpä samalla rintsikoitakin. Todennäköisesti rintsikat olisivat jääneet kauppaan, vaikka olisin niitä mennyt ostamaankin, koska jälleen kerran ne saivat minut raivon partaalle.

Otin liivin käteen: kiinteä toppaus, yh.
Seuraava: kiinteä toppaus.
Ja: kiinteä toppaus.
Kiinteä toppaus.
Kiinteä toppaus.
Hei! Irrotettava toppaus!
Kiinteä toppaus.
Irrotettava toppaus.
Kiinteä toppaus.
Kiinteä toppaus.
Kappas, ensimmäiset, joissa ei ole toppausta ollenkaan.
Kiinteä toppaus.
Kiinteä.
Irrotettava.
Kiinteä.
Ja niin edelleen ja niin edelleen.

Välillä hypistelin ihan uteliaisuudesta isompiakin kokoja ja kyllä vain, niissäkin oli toppauksia. Useimmissa ne toki tuntuivat käteen vähän pienemmiltä kuin pienempien kokojen toppaukset, mutta ei sekään aina pitänyt paikkansa. Yksissä vissiin D-kupin rintsikoissa nimittäin oli fyllinkiä varmaan A-kupin tissin verran. Siis mitä vittua?!

Olen tietysti ollut jo vuosikaupalla alistunut siihen, että perus ketjuvaatekaupoista on lähes mahdotonta löytää toppaamattomia liivejä, mutta useimmiten toppaukset on kuitenkin saanut irti. Mutta nyt. Nyt siis oikeasti tuntui, että varmaan 80 prosentissa liivejä oli KIINTEÄT toppaukset. Niitä ei saa pois! Jumalauta, onko mulla muka niin pienet tissit, että niitä pitää suurentaa väkisin, jos minä en sitä itse tajua tehdä?

Tiedoksi vaan vaatevalmistajat: Minun rintani ovat kokoa B75. Ne ovat juuri sopivan kokoiset. Ne olivat sopivan kokoiset myös silloin, kun ne olivat kokoa A75. Ne tulevat olemaan aina sopivat, oli kuppikoko mikä tahansa. Minä en kaipaa teitä vähättelemään rintojeni kokoa. Minä en jumalauta kaipaa teitä väittämään, että rintani ovat liian pienet, olivat ne mitä tahansa kokoa! Minä en kaipaa teitä väittämään kenellekään naiselle, että heidän rintansa ovat liian pienet, olivat ne mitä tahansa kokoa. Jumalauta nyt oikeesti, HÄVETKÄÄ!

Satunnaista jaarittelua osa mones

No niin, myönnetään. Muistin vasta tänä aamuna, että eilen piti olla blogipäivä. Niin se vaan ny on.


Meinasin kirjoittaa aiheesta häät ja lapset, kun asiasta herätettiin tänään Ylellä keskustelua. En taida viitsiäkään, tyhmä aihe. Sen sijaan voin kertoa, että huomenna taas jatkuvat meidän kesäreissut ja suuntana olisi tällä kertaa Kotka. Tulee taas tutustuttua uuteen kaupunkiin. Viikon päästä taas on tarkoitus suunnata viikoksi maaseudun rauhaan, minkä jälkeen matka jatkuu Hämeenlinnaan. Tiedossa on siis reissuuta ja vähän lomailuakin.

Toinen puoliksi kiintoisa asia on, että katsottiin eilen George A. Romeron Elävien kuolleiden yö. Hämmästyin, miten realistisen tuntuinen elokuva se oli. Jos nyt zombie-elokuva voi realistinen olla. Useimmat hahmot kuitenkin toimivat todella uskottavalla tavalla, vaikka naiset kuvattiinkin ärsyttävän pelokkaina ja avuttomina olentoina. Ei sillä, olivat miehetkin pelokkaita, mutta he sentään saivat jotain aikaankin.

Tänään sitten katsoin vähän tuoreemman pätkän nimeltä You're Next, mikä taas meni enemmänkin mökkikauhukategoriaan. Se kuitenkin toimi hyvänä jatkumona Elävien kuolleiden yölle, johon siinä selkeästi viitattiin pariinkin otteeseen. Oli siinä myös pari viittausta Yksin kotona -elokuviin, mikä oli ihan hauskaa. Tässä pätkässä eivät muuten naisetkaan olleet mitään nyhveröitä.

Kerrottakoon nyt vielä yksi satunnainen asia: Aloin vähän aikaa sitten lukea vuoden 1835 Kalevala-versiota. Ajatukseni oli, että lukisin runon päivässä, millä tahdilla saisin opuksen luettua kuukaudessa. Ei liene mikään yllätys, että tuo päivätahti ei ole ihan pitänyt. Sinällään kyllä pakko todeta, että se on osoittautunut yllättävän mukavaksi luettavaksi, ja tietenkin runomitta jää aina joksikin aikaa päähän.

Näin. Päätän satunnaisten asioitten raporttini tähän.

Pihapuuhia

Koko kevään on ollut puutarhurointi-inspiraatio kadoksissa. Yhtenä päivänä naapurillekin vähän nolona naureskelin asiaa, kun oma piha osaltaan rehottaa ja toisaalta on ihan autio, kun taas naapurin piha kukoistaa ja naapuri olikin silloin innokkaasti pihanlakaisussa. Tuli pieni alemmuuden tunne. Tänään sitten päätinkin, että pitää sitä nyt jotain kukkasta pihaan saada. Polkaisimmekin sitten Kodin Terraan.

Tällainen siitä sitten tuli. Ei kummoinen, mutta kyllä ne kukat sentään vähän piristävät.

Ei näillä naapurin kanssa kilpailla, mutta minusta se on kiva.

Amppelissa on valkeaa ja melkein mustaa petuniaa.

Keltainen oli nimeltään asterikkia.

Reunoille tuli perus lobeliaa.

"Nurmikkokin" tuli leikattua. Ja ensi vuonna varmaan saa kiivetä katolle noukkimaan viinimarjoja.