Viime viikolla pääsiäisen vietto alkoi tiedolla Gabriel García Márquezin kuolemasta. Siitä tuli haikea olo. Muistelimmepa hienoa kirjailijaa myös tätini kanssa, samalla kun muutimme tätini kiitettävää kirjastoa uuteen osoitteeseen. Tätini väitti lukevansa Sadan vuoden yksinäisyyden kahdesti vuodessa.
Loppujen lopuksi olen lukenut aika vähän García Márquezia, kolme romaania ja yhden novellikokoelman, mutta lähtemättömän vaikutuksen hän on minuun tehnyt. Muistan vieläkin sen, miten tutustuin García Márqueziin. Aikanaan lukiossa taisi olla tehtävänä lukea jokin novellikokoelma ja syystä tai toisesta päädyin valitsemaan vaihtoehdoista Oudot vaeltajat: kaksitoista kertomusta. Erityisesti mieleeni jäi novelli morsiusparista, joka lähti autolla häämatkalle Pariisiin. Morsian sai ennen lähtöä ruusukimpun ja sormeensa haavan ruusunpiikistä. Harmiton pieni tapaus, joka muuttuikin suureksi onnettomuudeksi, koska haava ei suostunut umpeutumaan. Tarina oli niin kaunis, mutta epätoivoisen surullinen, realistinen mutta kuitenkin niin maaginen. Sain vasta kokoelman luettuani tietää, että oli juuri tutustunut tyylilajiin nimeltä maaginen realismi.
Maaginen realismi on mainio kirjallisuuden laji. Sen viehätys on juuri siinä, että täysin uskottavassa ja realistisessa maailmassa on jokin, ehkä ihan pienikin asia, jotenkin vinksallaan. Fantasiassa ja scifissä jo lähtökohtana on maailman täydellinen kuvitteellisuus, mutta maaginen realismi sijoittuu yleensä tähän maailmaan, siinä vain saattaa joku hukkua hehkulampusta valuvaan valoon tai elää paikallaan pysyvässä kolmannen kerroksen huoneistossa, kun muu osa talosta vajoaa maan sisään. Aivot haluaisivat kovasti uskoa kaikkeen lukemaansa, mutkun mutkun mutkun... Eihän valoon nyt vaan voi hukkua!
Lienee jonkinlainen pyhäinhäväistys kuitenkin myöntää, että Sadan vuoden yksinäisyys ei ole minun suosikkejani GGM:n tuotannosta. Tarina vain ei saanut minusta koskaan sellaista otetta kuten Rakkautta koleran aikaan sai. Taidan olla vain yksinkertainen immeinen, joka tykkää yksinkertaisista rakkaustarinoista. ;)
18.4.2014
Pääsiäismyöhästys
Tällä kertaa ei perinteinen torstaipäivitys varsinaisesti unohtunut, aika vaan hujahti. Itse asiassa osasin aavistaa ajan hujahtamisen, torstaina kun oli tarkoitus lähteä pääsiäisen viettoon, ja tarkoitus oli päivittää jo keskiviikkona, mutta työt veivät mehut ja lopulta oli vain pakko pistää kone kiinni. Jokos tässä on tarpeeksi tekosyitä?
Mutta siis, eilen tultiin Hämeenlinnaan viettämään pääsiäistä. Tarkoitus on viettää aikaa anopin luona syöpötellen ja varmaan vähän juopotellenkin. Jossain vaiheessa myös pitäisi käydä avittamassa tätiä muutossa. Varmaan jotain Puuhanallen kavereitakin tulee nähtyä. Ensi viikolla on sitten vuorossa visiitti omien vanhempien luokse.
Tätä myöten toivottelen kaikille hyvää pääsiäistä! Ensi viikolla sitten paremmalla ajalla toivon mukaan parempi päivitys.
Mutta siis, eilen tultiin Hämeenlinnaan viettämään pääsiäistä. Tarkoitus on viettää aikaa anopin luona syöpötellen ja varmaan vähän juopotellenkin. Jossain vaiheessa myös pitäisi käydä avittamassa tätiä muutossa. Varmaan jotain Puuhanallen kavereitakin tulee nähtyä. Ensi viikolla on sitten vuorossa visiitti omien vanhempien luokse.
Tätä myöten toivottelen kaikille hyvää pääsiäistä! Ensi viikolla sitten paremmalla ajalla toivon mukaan parempi päivitys.
10.4.2014
Päivää!
Kesken työpäivän jälkeisen virkkimisen tuli mieleen, että tänäänhän on taas blogipäivä. Mitähän sitä rustaisi?
Palataan taas elokuviin, se on helppo aihe. Katsottiin eilen The Social Network. Se oli ihan ok pätkä. Leffan loppukaneettiin vaan viitaten: minusta Zuckerberg oli ihan oikeasti kuspiä, vieläpä jokseenkin ylimielinen sellainen. Elokuvallisesti siis hyvin huonosti samaistuttava päähenkilö, ainakin minun kohdallani.
Muuten, aloin vuoden alusta kirjata katsomiani leffoja ylös. Innoituksen sain kaverilta, joka aloitti FB:ssä leffapäiväkirjan. Ajattelin, että olisihan se hauskaa nähdä, kuinka monta filmiä tulee vuoden aikana katsottua. Lisäksi tuota kulutusta on ollut sen verran, että on ihan hyvä muutenkin pitää kirjaa katsotuista elokuvista.
Tällä hetkellä kasassa on 77 katsottua elokuvaa, joista 20 elokuvaa on katsottu töitä varten. Töiden puolesta tämä on ollut harvinaisen vilkas alkuvuosi. Yleensä on hyvä, jos saan noinkaan monta leffaa vuoden aikana työstettäväkseni. Enkä sitten ole läheskään kaikkia kääntänyt, vaan suurin osa on ollut lähinnä muokkaustöitä. Loput 57 pätkää on sitten tullut katsottua ihan huvikseen, ja kieltämättä tahti on ollut ihan hyvä. Meillähän on tapana aina iltasella katsoa joku leffa, dokkari tai jotain sarjaa. Alkuvuosi on ollut leffapainotteista, koska Areena on meillä pyörinyt viime kuukaudet kehnosti, mutta DVD:ltä on kyllä ehditty katsoa pari kautta Wireä. Vai katsottiinko me eka kausi jo viime vuoden puolella? No, kuitenkin.
Ihan teatterissakin on tullut käytyä kohtuullisen tiheään tahtiin. Joka toinen maanantai on ollut tapana käydä Kino Iiriksen Kellarikino-sarjaa seuraamassa, pari toki on niistäkin jäänyt väliin. Sitten on ollut Lego-elokuvaa ja Only Lovers Left Alivea. Viimeksi, jos maanantain Kellarikinoa ei lasketa, kävin Helsingissä kavereiden kanssa katsomassa American Hustlen. Siinä muuten oli aika hyvä elokuva. Eihän elokuva voi olla huono, jos se alkaa sillä, kun Christian Bale värkkää itselleen comboveria.
Kevään Kobrakino samaisessa Iiriksessä taitaa tällä kertaa jäädä väliin. Se kun ilmeisesti on tulossa pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna, jolloin me ollaan menossa maalle. Aina ei voi voittaa. Samaisena viikonloppuna olisi ollut yhdet synttäritkin, mutta ehdittiin jo sopia se, että mennään äidin helmoihin. Semmost se on.
Palataan taas elokuviin, se on helppo aihe. Katsottiin eilen The Social Network. Se oli ihan ok pätkä. Leffan loppukaneettiin vaan viitaten: minusta Zuckerberg oli ihan oikeasti kuspiä, vieläpä jokseenkin ylimielinen sellainen. Elokuvallisesti siis hyvin huonosti samaistuttava päähenkilö, ainakin minun kohdallani.
Muuten, aloin vuoden alusta kirjata katsomiani leffoja ylös. Innoituksen sain kaverilta, joka aloitti FB:ssä leffapäiväkirjan. Ajattelin, että olisihan se hauskaa nähdä, kuinka monta filmiä tulee vuoden aikana katsottua. Lisäksi tuota kulutusta on ollut sen verran, että on ihan hyvä muutenkin pitää kirjaa katsotuista elokuvista.
Tällä hetkellä kasassa on 77 katsottua elokuvaa, joista 20 elokuvaa on katsottu töitä varten. Töiden puolesta tämä on ollut harvinaisen vilkas alkuvuosi. Yleensä on hyvä, jos saan noinkaan monta leffaa vuoden aikana työstettäväkseni. Enkä sitten ole läheskään kaikkia kääntänyt, vaan suurin osa on ollut lähinnä muokkaustöitä. Loput 57 pätkää on sitten tullut katsottua ihan huvikseen, ja kieltämättä tahti on ollut ihan hyvä. Meillähän on tapana aina iltasella katsoa joku leffa, dokkari tai jotain sarjaa. Alkuvuosi on ollut leffapainotteista, koska Areena on meillä pyörinyt viime kuukaudet kehnosti, mutta DVD:ltä on kyllä ehditty katsoa pari kautta Wireä. Vai katsottiinko me eka kausi jo viime vuoden puolella? No, kuitenkin.
Ihan teatterissakin on tullut käytyä kohtuullisen tiheään tahtiin. Joka toinen maanantai on ollut tapana käydä Kino Iiriksen Kellarikino-sarjaa seuraamassa, pari toki on niistäkin jäänyt väliin. Sitten on ollut Lego-elokuvaa ja Only Lovers Left Alivea. Viimeksi, jos maanantain Kellarikinoa ei lasketa, kävin Helsingissä kavereiden kanssa katsomassa American Hustlen. Siinä muuten oli aika hyvä elokuva. Eihän elokuva voi olla huono, jos se alkaa sillä, kun Christian Bale värkkää itselleen comboveria.
Kevään Kobrakino samaisessa Iiriksessä taitaa tällä kertaa jäädä väliin. Se kun ilmeisesti on tulossa pääsiäisen jälkeisenä viikonloppuna, jolloin me ollaan menossa maalle. Aina ei voi voittaa. Samaisena viikonloppuna olisi ollut yhdet synttäritkin, mutta ehdittiin jo sopia se, että mennään äidin helmoihin. Semmost se on.
3.4.2014
Kirjalistoja
Minulla on muutama kirjalista, joista aina ruksailen luettuja kirjoja pois ja valkkailen seuraavia kirjoja lukuun. Kaksi listoista on tavallaan aktiivisessa käytössä eli niistä yritän systemaattisesti lukea kirjoja pois, kun taas pari muuta ovat sellaisia, joista vain tarkistan ajoittain, josko niistä olisi jotain tullut vahingossa luettua. Käytännössä listat ovat kuitenkin vain kausittain käytössä. Joskus saatan unohtaa ne vuodeksi tai pidemmäksikin aikaa ja sitten taas palaan niihin ja alan lukea listakirjoja. Tästä jaksottaisuudesta kertoo sekin, että vanhin listoistani on peräisin lukioajoiltani yli kymmenen vuoden takaa.
Tämän vanhimman listan olen aikanaan siis saanut lukion äidinkielenopettajalta. Saimme sen joskus kesäloman alla ja siinä oli listattu erinäisiä ehdotuksia kesälukemiseksi. Pitkäksi on venynyt se kesä minulla.
Toisen aktiivisemmista listoista taas taisin löytää joskus netistä. Muistaakseni kyseessä oli joku julkisten kirjaihmisten tempaus, jossa piti lukea sata kirjaa tietyssä ajassa tai jotain vastaavaa. Siinä oli sen verran kirjallisuutta laidasta laitaan, että päätin kopsasta listan itselleni.
Muita, vähemmän aktiivisia, listoja minulla on ainakin sadan kielletyn kirjan lista. Siinä siis sanan mukaisesti on sata kirjaa, jotka on joskus kielletty (kaiketi Amerikassa). Sen olen varmasti joskus jostain netistä löytänyt. Toinen lista sitten on Rory Gilmoren kirjalista. Siinä siis on lueteltu kaikki yli 300 kirjaa, joita Roryn nähtiin lukevan Gilmoren tytöissä. Monta kirjaa olen siltäkin listalta lukenut, mutta silti lukemattomia on vielä se yli 300. Saanenko koskaan kyseistä listaa luettua?
Miksi sitten käytän näitä listoja? Niissä on yksinkertaisesti kirjoja, joita muuten tuskin koskaan lukisin. Voisin viettää elämäni vallan tyytyväisenä lukien pelkkää fantasiaa ja vähän scifiä muutamilla dekkarikausilla ja satunnasilla sekalaisilla opuksilla maustettuna. Sellainen kirjavalio tuntuu kuitenkin vähän yksipuoliselta. Listojen avulla on helppo laajentaa kirjojen kirjoa. Aktiivilistoissani esimerkiksi on aika hyvin myös suomalainen kirjallisuus edustettuna ja, jos totta puhutaan, normaalisti tapaan jättää suomalaiset kirjat kirjastoon. Pyrin siis lähinnä avartamaan kirjamaailmaani.
Listakausien jälkeen tulee taas kausi, jolloin en katso niihin päinkään. Joskus olen jopa päättänyt jättää koko listahumpuukin ja lukea vain sitä, mikä milloinkin huvittaa. Kummasti silti aina palaan listojeni pariin. Eikä liene yllätys, että nyt on taas listakausi menossa. Vastikään sain yhdeltä listalta pois Peter Höegin (tanskalaisella ö:llä) Kuvitelma 20. vuosisadasta ja Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo lyhensi pariakin listaa. Nyt ollaan taas hieman sivistyneempiä, ja molemmat oli muuten oikeasti hyviä kirjoja.
Sitten vielä loppuun peruskuulumisia: Tänään oli oikea pakettipäivä. Posti toi monta pakettia valokuvia ja kameran, lisäksi Puuhanallen kaverilta tuli täytenä yllätyksenä pari elokuvaa. Eikä siinä vielä kaikki, kävimme itse viemässä yhden paketin postiin. Kaverit saavat nyt arvuutella, että kuka on se onnekas paketin saaja. ;)
Tämän vanhimman listan olen aikanaan siis saanut lukion äidinkielenopettajalta. Saimme sen joskus kesäloman alla ja siinä oli listattu erinäisiä ehdotuksia kesälukemiseksi. Pitkäksi on venynyt se kesä minulla.
Toisen aktiivisemmista listoista taas taisin löytää joskus netistä. Muistaakseni kyseessä oli joku julkisten kirjaihmisten tempaus, jossa piti lukea sata kirjaa tietyssä ajassa tai jotain vastaavaa. Siinä oli sen verran kirjallisuutta laidasta laitaan, että päätin kopsasta listan itselleni.
Muita, vähemmän aktiivisia, listoja minulla on ainakin sadan kielletyn kirjan lista. Siinä siis sanan mukaisesti on sata kirjaa, jotka on joskus kielletty (kaiketi Amerikassa). Sen olen varmasti joskus jostain netistä löytänyt. Toinen lista sitten on Rory Gilmoren kirjalista. Siinä siis on lueteltu kaikki yli 300 kirjaa, joita Roryn nähtiin lukevan Gilmoren tytöissä. Monta kirjaa olen siltäkin listalta lukenut, mutta silti lukemattomia on vielä se yli 300. Saanenko koskaan kyseistä listaa luettua?
Miksi sitten käytän näitä listoja? Niissä on yksinkertaisesti kirjoja, joita muuten tuskin koskaan lukisin. Voisin viettää elämäni vallan tyytyväisenä lukien pelkkää fantasiaa ja vähän scifiä muutamilla dekkarikausilla ja satunnasilla sekalaisilla opuksilla maustettuna. Sellainen kirjavalio tuntuu kuitenkin vähän yksipuoliselta. Listojen avulla on helppo laajentaa kirjojen kirjoa. Aktiivilistoissani esimerkiksi on aika hyvin myös suomalainen kirjallisuus edustettuna ja, jos totta puhutaan, normaalisti tapaan jättää suomalaiset kirjat kirjastoon. Pyrin siis lähinnä avartamaan kirjamaailmaani.
Listakausien jälkeen tulee taas kausi, jolloin en katso niihin päinkään. Joskus olen jopa päättänyt jättää koko listahumpuukin ja lukea vain sitä, mikä milloinkin huvittaa. Kummasti silti aina palaan listojeni pariin. Eikä liene yllätys, että nyt on taas listakausi menossa. Vastikään sain yhdeltä listalta pois Peter Höegin (tanskalaisella ö:llä) Kuvitelma 20. vuosisadasta ja Jane Austenin Ylpeys ja ennakkoluulo lyhensi pariakin listaa. Nyt ollaan taas hieman sivistyneempiä, ja molemmat oli muuten oikeasti hyviä kirjoja.
Sitten vielä loppuun peruskuulumisia: Tänään oli oikea pakettipäivä. Posti toi monta pakettia valokuvia ja kameran, lisäksi Puuhanallen kaverilta tuli täytenä yllätyksenä pari elokuvaa. Eikä siinä vielä kaikki, kävimme itse viemässä yhden paketin postiin. Kaverit saavat nyt arvuutella, että kuka on se onnekas paketin saaja. ;)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)