Viime viikolla pääsiäisen vietto alkoi tiedolla Gabriel García Márquezin kuolemasta. Siitä tuli haikea olo. Muistelimmepa hienoa kirjailijaa myös tätini kanssa, samalla kun muutimme tätini kiitettävää kirjastoa uuteen osoitteeseen. Tätini väitti lukevansa Sadan vuoden yksinäisyyden kahdesti vuodessa.
Loppujen lopuksi olen lukenut aika vähän García Márquezia, kolme romaania ja yhden novellikokoelman, mutta lähtemättömän vaikutuksen hän on minuun tehnyt. Muistan vieläkin sen, miten tutustuin García Márqueziin. Aikanaan lukiossa taisi olla tehtävänä lukea jokin novellikokoelma ja syystä tai toisesta päädyin valitsemaan vaihtoehdoista Oudot vaeltajat: kaksitoista kertomusta. Erityisesti mieleeni jäi novelli morsiusparista, joka lähti autolla häämatkalle Pariisiin. Morsian sai ennen lähtöä ruusukimpun ja sormeensa haavan ruusunpiikistä. Harmiton pieni tapaus, joka muuttuikin suureksi onnettomuudeksi, koska haava ei suostunut umpeutumaan. Tarina oli niin kaunis, mutta epätoivoisen surullinen, realistinen mutta kuitenkin niin maaginen. Sain vasta kokoelman luettuani tietää, että oli juuri tutustunut tyylilajiin nimeltä maaginen realismi.
Maaginen realismi on mainio kirjallisuuden laji. Sen viehätys on juuri siinä, että täysin uskottavassa ja realistisessa maailmassa on jokin, ehkä ihan pienikin asia, jotenkin vinksallaan. Fantasiassa ja scifissä jo lähtökohtana on maailman täydellinen kuvitteellisuus, mutta maaginen realismi sijoittuu yleensä tähän maailmaan, siinä vain saattaa joku hukkua hehkulampusta valuvaan valoon tai elää paikallaan pysyvässä kolmannen kerroksen huoneistossa, kun muu osa talosta vajoaa maan sisään. Aivot haluaisivat kovasti uskoa kaikkeen lukemaansa, mutkun mutkun mutkun... Eihän valoon nyt vaan voi hukkua!
Lienee jonkinlainen pyhäinhäväistys kuitenkin myöntää, että Sadan vuoden yksinäisyys ei ole minun suosikkejani GGM:n tuotannosta. Tarina vain ei saanut minusta koskaan sellaista otetta kuten Rakkautta koleran aikaan sai. Taidan olla vain yksinkertainen immeinen, joka tykkää yksinkertaisista rakkaustarinoista. ;)
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti