Puutarhurointi-into, missä olet?

Mulla on viikon aikana pyörinyt mielessä parikin blogiränttäystä, mutta nyt, kun on kirjoittamisen aika, en tietenkään muista niitä. Tai yhden muistan. Se liittyi vaaleihin. En nyt jaksais.

Kertoisinko sittenkin puutarhuroinnista? Tänä keväänä on ollut kaikenlainen kasvinkasvatusinto kadoksissa tai ainakin käynyt tyhjäkäynnillä. Ei vaan ole vielä lähtenyt käyntiin. Parit kurpitsat toki sain jo reilu kuukausi sitten laitettua esikasvatukseen, mutta siihen se on jäänytkin.

Puuhanalle toki kävi kuun alussa varaamassa meille taas viljelypalstan, mutta sinnekään ei olla sen koommin ehditty, tai siis viitsitty lähteä. Ensin oli kauhean kylmä, joten ei kannattanut edes kylvää, sitten tuli niin kuuma, että ajatuskin pellolla kykkimisestä kammotti, ja nyt sitten tietenkin on taas kylmä ja märkä. Pidetään peukkuja, että lauantaille luvattu selkeämpi sää toteutuu.

Postimerkkipihamme koristelu on ollut vielä vähemmän mielessä. Kai siihen voisi jotain kukkasia taas hankkia. Jos löytyis jotain kiinnostavaa.

Eilen itseasiassa tuli Radio Suomelta siinä Luontoillan paikalla nimensä mukaan erilainen puutarhaohjelma. Siinä vierailtiin pihalla, jossa kasvit saavat käytännössä kasvaa, miten lystäävät. Sitä kuunnellessa tietenkin alkoivat kaikenmoiset pihahaaveilut, mutta ei tuohon nykyiseen pihaan, vaan siihen haaveiden isoon kotipihaan. Ehkä sielläkin voisivat kasvit kasvaa sikinsokin ja miten sattuu. Oikeasti veikkaan kyllä, että haluaisin jonkinlaisen kontrollin ja järjestyksen pitää, mutta ainakin paikoitellen sellainen niittymäinen meininki olisi aika jees. Kunhan siellä on omenapuita ja kirsikkapuita ja marjapensaita ja raparperipuska ja kasvihuone ja kasvimaa ja kukkia ja...

Todennäköisesti kaikki kuitenkin vaan rehottaisi, kun en sitten viitsisikään pitää huolta mistään.

Tästä taisi tulla taas vähän tällainen päätön ja hännätön postaus. Lisää turhaa meteliä internetin maailmaan. Aina ei ole suurta inspiraatiota.

Hei, muuten! Lohjan reissu meni mainiosti. Hirvittävän kuuma tietysti oli, mutta muuten oli kivaa. Lohja vaikutti ihan mukavalta paikalta. Tytyrin kaivos oli myös kiinnostava ja sen viileys oli aika ihanaa siinä helteessä. Kiitos vaan kavereillemme mainiosta ideasta.

Seuraavaksi sitten Lohjalle

Mukavasti on taas reissun täyteistä tämä elämä. Viime viikonloppuna olin siellä Suonenjoella. Siellä tuli käytyä paikallisella suurnähtävyydellä eli Kari Tapion muistomerkillä, poltettua nahkansa ja opittua, jotenkuten, lyhennetty viuhkasarja. Oli siis kivaa.

Kartsa ja minä.

Taijiviikonlopuksi tuli sopivasti timanttinen sää.

Viuhka kuului viikonlopun työvälineisiin.

Illalla paistettiin makkaraa.

Ensi viikonloppuna olisi sitten tarkoitus käydä Lohjalla Tytyrin kaivosmuseossa. Huomenna, kaiketi, saapuvat ystävämme S ja J, joiden kanssa sitten suuntaamme lauantaina Lohjalle. Vastuu on suuri, kun minun pitäisi toimia kuskina. Olen jo melko varma, että paluumatkalla päätän käyttää hieman pitempää reittiä, koska kammoan jo valmiiksi ajatusta, että ajaisin Renkomäen korkeasta ja kapeasta liittymästä.

Olenko muuten koskaan kertonut eräästä toistuvasta painajaisestani? Se on sellainen, että olen autossa, joko kuskina tai kyytiläisenä, ja matkalla pitää ylittää vesi. Yleensä noin puolessa välissä ylitystä kapea aivan vedenpinnassa kulkeva tie katoaa veden alle. Ylityksestä voi yleensä vielä selvitä kunnialla, mutta pelkään aina, että auto ohjautuu sivuun. Renkomäen liittymä aiheuttaa minussa samanlaista kammoa, paitsi että ramppi ei tietenkään mene veden päällä vaan se ylittää ensin moottoritien varsin korkealta ennen liittymistään Lahteen menevälle tielle. Kammoan ajatusta, että tekisin pienen ohjausvirheen ja rysäyttäisin kaiteen läpi sillalta alas. Kaikkea sitä saakin ihminen päähänsä.

Muutoin odotan kyllä viikonloppua ihan innolla. Kiva nähdä kavereita ja päästä kaivokseen.

Kiinalaista aamujumppaa

Olen nyt kolme vuotta harrastanut paikallisessa kansanopistossa taijia tai kaiketi oikeammin taijiquania. Jaa mitä se on? Veikkaan että moni on jossain yhteydessä telkkarissa nähnyt porukan kiinalaisia puistossa tekemässä jotain omituisia liikkeitä. Berocca-mainoksessa sitä ainakin on ollut, monissa elokuvissa myös. Se on taijia, käytännössä siis kiinalaista aamujumppaa, vaikka jonkinlaiset taistelumuotojuuret tälläkin lajilla on. En paneudu sen enempää lajin tyylisuuntiin, koska en ole niihin edes perehtynyt. Hyvä että edes tiedän, mitä tyyliä olen itse tullut harrastaneeksi. Olen siis nämä kolme vuotta tehnyt kaikista tunnetuinta eli 24 liikkeen yang-tyylin sarjaa.

Miksikö sitten läksin harrastamaan juuri taijia? Lahteen muutettuamme piti kuitenkin keksiä jotain harrastuksia, etten jumiutuisi kokonaan kotiin. En kyllä ollut oikeastaan lainkaan kiinnostunut ryhmäliikunnasta, mutta pitkien näytön ääressä vietettyjen tuntien jälkeen liikuntaharrastus ei ole lainkaan pahitteeksi. Pitkään olin halunnut käydä joogassa, mutta jotenkin se ei enää innostanut. Sitten osui silmiini taijikurssi, ja sinne sitten lähdin. Ja siellä olen viihtynyt.

En ole mitenkään hirveän aktiivisesti viitsinyt kuitenkaan harrastaa, melkein se jää siihen kertaviikkoiseen taijituntiin. Vetoan aina siihen, että kotona pitäisi olla vähän enemmän tilaa, että saisi koko sarjan tehtyä ja pihassa ei kehtaa, kun naapurit voi nähdä. Siellä tunneilla on kuitenkin tullut käytyä uskollisesti niin kuin olen käynyt ohjaajamme järkkäämillä päiväleireilläkin. Nyt sitten olen ylihuomenna lähdössä parin kurssikaverin ja ohjaajamme kanssa Suonenjoelle Kuopion taijiseuran kevätleirille. Siellä meneekin sitten koko viikonloppu.

Jahkailin itse asiassa pitkään, että lähtisinkö leirille vai en. Lopulta piti tehdä niin kuin tytöt yleensä ja tehdä diili yhden kurssikaverin kanssa: mä lähden, jos sä lähdet kanssa. Olen ihan tyytyväinen ratkaisuun, tuleepahan koettua taas jotain uutta.

Ensi viikonloppuna on siis luvassa 24 liikkeen sarjaa, lyhennettyä viuhkasarjaa (tämä minua leirissä houkutteli, pääsee viuhkimaan), luomuruokaa ja varmaan ihan kivaa seuraakin.

Tähän loppuun vielä video niistä 24 liikkeestä:

Päiväni musiikkina ja kuvina

Töitä tuli tehtyä ihan tarpeeksi asti.

Jouduin tiskaamaan. Tiskiä oli paljon.

Kävelylenkillä maisema näytti tältä.

Ja tältä.

Kotiovella kuulokkeissa soi Foo Fighters, ja se tuntui sopivalta.

Katson maalaismaisemaa

Alkaakos tämä mun torstaipäivitys vähän herpaantua? Vai johtuuko se vain näistä kevään juhlista? Se jäänee nähtäväksi.

Lähdettiin itse asiassa torstaina maalle eli omille kotikonnuilleni, missä sitten vietettiin viikonloppu. Reissu oli tarkoitus tehdä jo edellisenä viikonloppuna, mutta olin sen verran flunssan kourissa, että jätettiin silloin lähtemättä. Päätös oli ihan hyvä, koska esimerkiksi todella huonokuuloinen mummoni ja minun olematon ääneni olisivat olleet melkoisen kehno yhdistelmä.

Oli melkoisen mukava käydä kotona, olihan edellisestä vierailustakin jo aikaa. Saatiin ajettua ensi talveksi keskuslämmityspuita kellarin liiteriin ja tietenkin sai myös olla perheen parissa. Stressiltä tosin en onnistunut välttymään. Parilla edellisellä vierailukerralla nimittäin mummon pumppu on alkanut kaikesta hösäämisestä väsähtänyt ja mummo on sitten loppuvierailun viettänyt sairaalassa. Nyt ei onneksi niin käynyt, mutta iltaisin meni aina aikansa ennen kuin osasin rentoutua. Mummon sydänvaivat kun tuppaavat ilmenemään iltaisin.

Puunajoa lukuunottamatta vietimme aikaa lähinnä laiskotellen ja ulkoillen. Näin keväällä on jo mukavaa, kun kotona voi vain istahtaa ulkoportaille ja kuunnella linnun liverrystä. Ei ole jatkuvaa liikenteen melua, vaikka autoilta ei tietenkään voi välttyä, eikä ole valosaastettakaan. Maaseudun rauha on melkoinen klisee, mutta olen sitä oppinut arvostamaan.

Paluu tapahtui tällä kertaa julkisten sijaan omalla autolla. Auto piti ottaa mukaan, koska tarkoitus on kuun lopussa mennä Lohjalle Tytyrin kaivosmuseoon ja sinne on helpompi mennä autolla. Toivottavasti mukaan lähteviä kavereita ei hirvitä olla kyydissäni. Oli muuten melkoisen herttaista, kun sunnuntaiaamuna melkein ensi töikseen isäni alkoi testailla auton jarruja ja ryhtyi pesupuuhiin, missä minä toki sitten autoin. Sillä tavalla meillä isä pitää huolen tytöstään. Kävi vielä tänään tuomassa autoon uuden lukollisen bensatankin korkin, ettei vaan naapuruston teinit varasta bensoja omiin mopoihinsa.