Kun taivas oudosti iltaisin punertaa

Olenko kertonut, että vihaan keinovaloa? No, en tietenkään ihan kaikkea keinovaloa, koska pimeän aikaan on ihan kiva saada kotiin jonkinlaista valaistusta. Mutta ulkosalla tuppaan tähän aikaan vuodesta ärsyyntymään. Kaikkialla paistaa keltainen keinovalo, joka harmaalla säällä vielä heijastuu taivaalta takaisin. Pimeällä ei ole pimeää. Pimeällä on itse asiassa valoisampaa kuin iltapäivällä hämärän aikaan. Ja se on todella raivostuttavaa!

Nyt pitäisi varmaan selittää, miksi se on raivostuttavaa. Ensin tietysti pitäisi itsekin tietää syyt siihen. Osaltaan varmaan siksi, että olen kasvanut maalla, missä tähän aikaan vuodesta piti illalla ottaa lamppu mukaan, jos ei halunnut kävellä äidin kukkapenkkiin tai törmätä tallin seinään. Siellä siis ihan oikeasti oli pimeää, ja se oli luonnollista. Nyt täällä kaupungissa kun lähtee pimeällä ulos, saa kamerallakin hyviä kuvia ilman tukea. Valoa on siis ihan perkeleesti. Se ei ole luonnollista.

Toisekseen tiedostan takaraivossani varmasti sen, että valtaosa valosta menee ihan harakoille. Sähköä kuluu sairaalloisesti, kun valaisimet ovat vääränlaisia, niitä on liikaa, eikä valoja osata kohdistaa oikein. Valtavaa tuhlausta, mikä tuhoaa maapallon, että poks. Plus tietysti valosaaste haittaa muutenkin luontoa. Eläimet menevät raukat ihan sekaisin, kun päivällä on päivä ja yölläkin on päivä.

Ehkä eniten minut saa hikeentymään se, että valon pitää vielä olla oranssia. Kuka älyn jättiläinen on keksinyt, että kaikkialle pitää tunkea oranssit katuvalot? Jos sen tietäisin, saisi kyseinen henkilö pelätä henkensä puolesta. Jostain kyllä joskus luin tai kuulin, että keltainen valo tuntuu ihmisestä luonnollisemmalta, koska se muistuttaa auringosta, ja se esimerkiksi sitten häiritsee vähemmän unta. Valkoinen valo taas kaiketi koettiin jotenkin luonnottomaksi. En tiedä, miten valon väri vaikuttaa uneeni, mutta noin muuten olen sitä mieltä, että en kaipaa pimeällä auringonlaskun värejä moilottamaan taivaalle. Eihän siinä ole mitään järkeä. Pimeällä luonnollisempi sävy on kuun kelmeys, jota minun mielestäni vastaa huomattavasti paremmin valkoinen valo. Maailma yksinkertaisesti näyttää paremmalta pimeällä, jos se valaistaan oranssin valon sijaan valkoisella valolla.

Sivuhuomiona, olisi mielenkiintoista tietää, vaikuttaako katuvalon väri siihen, miten paljon lumi "valaisee" ympäristöään. Lumihan saa pimeän ajanjakson vaikuttamaan valoisammalta. Jotenkin intuitiivisesti kuvittelisin että oranssinpunerrus jotenkin pilaa sitä lumen luonnollista valaisuvoimaa. Voin olla väärässä.

Kaikenkaikkiaan olen siis sitä mieltä, että ainakin täällä Lahdessa voisi ihan rauhassa ottaa joka toisen katuvalon pois. Valoa tuntuu nimittäin olevan niin paljon, että valon määrän puolittaminen, tai edes neljäsosalla vähentäminen, tuskin vielä häiritsisi kenenkään näkemistä, mutta minun ahdistukseni ainakin pienenisi hieman. Toisekseen joka ikinen oranssi valo pitäisi vaihtaa valkoiseen. Joku roti nyt sentäs!

Aioin lavastaa tähän hienon kuvan tämän illan naatiskeluista. Kynttilä, kasa kirjoja, joku levy ja lasiin pieni tujaus akvaviittiä. Raivasin jopa olkkarin pöydän sitä varten. Sitten tajusin, että Puuhanalle on ottanut molemmat kamerat mukaan illan valokuvauskurssilleen. Eipähän pöytä ainakaan syty niin helposti palamaan, koska tuon kynttilän nyt kuitenkin sytytin. Ilman kuvaa saatte kuitenkin pärjätä.

Tänään siis on pitkästä aikaa vapaailta, jota vietän ihan itsekseni jonnekin yhdeksään asti. Vallan mukavaa. Voi tunnelmoida kynttilänvalossa, lukea kirjaa ja kuunnella jotain hyvää musiikkia. Tosin ensin piti tiskata. Ja nyt hoitaa tämä eilinen bloggaaminen pois alta. (Oikeesti tämä on ihan kivaa, varsinkin kun tänään ei tarvinnut ihan koko päivää tuijottaa näyttöä.)

Pöydällä juuri lainatut kirjat yrittää viedä huomiota. Ne yrittävät houkutella lukemaan. Häviävät raukat taistelun, koska enemmän näpeissä polttaa kesken oleva The Illearth War. Siinä on sellaiset 70 sivua jäljellä, minun maaninen lukuvaiheeni on siis alkamassa. Yleensä, kun kirjassa on enää sata sivua jäljellä, tai viimeistään viimeisen 50 sivun kohdalla, minuun iskee mania. Pakko saada luettua. Näin vähän enää jäljellä. Nyt on luettava. Se loppuu kohta. Ihanaa, tulee taas yksi tarina omaksutuksi. Kohta saa aloittaa uuden kirjan. Pakko lukea. Pakko lukea.

Nyt on mentävä toteuttamaan sitä impulssia.

No niin, tänä torstaina ei ole kiirettä, joten voi kirjoitella ihan rauhassa. Koska arkemme on kohtuullisen tylsää, tänne pitää aina räntätä jostain mieltä askarruttavasta aiheesta tai sitten kertoa elämän jännittävistä tapahtumista. Tällä kertaa valitsen jälkimmäisen. Eli tällä kertaa väriä elämäämme toi se, että vietimme viikonlopun tupareiden merkeissä Savonlinnassa. Eräät ystävät saivat vihdoin ostettua kauan haaveilemansa talon, joten pitihän sitä käydä juhlimassa.

Ei sillä, ei niissä tupareissa juuri ole kertomista. Vanha poppoo oli enimmäkseen koolla parin uudemman vahvistuksen kera ja ilta kului syöpötellen, sivistyneesti juopotellen ja seurapelejä pelaten. Parasta tietenkin oli tavata armaita ystäviä.

Viikonlopun aikana tuli myös ruksattua pois yksi pitkään katsontalistalla olleista elokuvista, katsoimme siis perjantai-iltana porukalla Gran Torinon. Aivan loistava elokuva, tykkäsin suuresti. Hassua on myös huomata, miten Clint Eastwood on vanhoilla päivillään alkanut muistuttaa omaa edesmennyttä pappaani. Ehkä sen takia pidänkin Clintistä niin paljon.

Sunnuntaiaamu taas valkeni lumisateisena. Jes, kivaa, kun tulee talvi. Tosin myöhemmin päivällä loskaksi muuttunut lumi kasteli kenkäni likomäriksi, kun kävelimme kaupungille syömään ja sieltä yhden toisen ystävän kämpille katsomaan Fireflyta.

Märät kengät, mikä loistava tekosyy mennä kenkäkaupoille. Ihan totta, ostin uudet kengät pelkästään sen takia, että saisin kotimatkalle kuivat kengät jalkaan. Myönnettäköön tosin, että olin jo jonkin aikaa harkinnut ostavani talveksi uudet helposti jalkaan vedettävät kengät, joilla voi tarpoa hangessa ja jotka eivät ole välittömästi märät. Nyt siis akuutissa kuivien jalkojen tarpeessa hyppäsin pitkällisen jahkailuvaiheen yli ja nappasin marketin valikoimasta ihan kelvollisen näköiset Vikingin goretexit.

 Sitten vielä pari kuvatusta.

Sunnuntaina junaa odotellessa piti kuvailla Wanhaa kasinoa.

Tämän iltapäivän satona kuvaa Lahden ensilumesta