No niin, tänä torstaina ei ole kiirettä, joten voi kirjoitella ihan rauhassa. Koska arkemme on kohtuullisen tylsää, tänne pitää aina räntätä jostain mieltä askarruttavasta aiheesta tai sitten kertoa elämän jännittävistä tapahtumista. Tällä kertaa valitsen jälkimmäisen. Eli tällä kertaa väriä elämäämme toi se, että vietimme viikonlopun tupareiden merkeissä Savonlinnassa. Eräät ystävät saivat vihdoin ostettua kauan haaveilemansa talon, joten pitihän sitä käydä juhlimassa.

Ei sillä, ei niissä tupareissa juuri ole kertomista. Vanha poppoo oli enimmäkseen koolla parin uudemman vahvistuksen kera ja ilta kului syöpötellen, sivistyneesti juopotellen ja seurapelejä pelaten. Parasta tietenkin oli tavata armaita ystäviä.

Viikonlopun aikana tuli myös ruksattua pois yksi pitkään katsontalistalla olleista elokuvista, katsoimme siis perjantai-iltana porukalla Gran Torinon. Aivan loistava elokuva, tykkäsin suuresti. Hassua on myös huomata, miten Clint Eastwood on vanhoilla päivillään alkanut muistuttaa omaa edesmennyttä pappaani. Ehkä sen takia pidänkin Clintistä niin paljon.

Sunnuntaiaamu taas valkeni lumisateisena. Jes, kivaa, kun tulee talvi. Tosin myöhemmin päivällä loskaksi muuttunut lumi kasteli kenkäni likomäriksi, kun kävelimme kaupungille syömään ja sieltä yhden toisen ystävän kämpille katsomaan Fireflyta.

Märät kengät, mikä loistava tekosyy mennä kenkäkaupoille. Ihan totta, ostin uudet kengät pelkästään sen takia, että saisin kotimatkalle kuivat kengät jalkaan. Myönnettäköön tosin, että olin jo jonkin aikaa harkinnut ostavani talveksi uudet helposti jalkaan vedettävät kengät, joilla voi tarpoa hangessa ja jotka eivät ole välittömästi märät. Nyt siis akuutissa kuivien jalkojen tarpeessa hyppäsin pitkällisen jahkailuvaiheen yli ja nappasin marketin valikoimasta ihan kelvollisen näköiset Vikingin goretexit.

 Sitten vielä pari kuvatusta.

Sunnuntaina junaa odotellessa piti kuvailla Wanhaa kasinoa.

Tämän iltapäivän satona kuvaa Lahden ensilumesta