Hei vaan, pitkästä aikaa. Päätin tällä kertaa esitellä viimeisimpiä kätteni töitä. Kiitos vaan Pikkulakulle, jonka viime aikaisista FB-päivityksistä sain idean.
Melkeinhän minä olen aina tehnyt vähän käsitöitä. Tämä siis tarkoittaa sitä, että en ole aktiivisesti harrastanut tuota toimintaa, mutta jokseenkin tasaisin väliajoin olen keksinyt jonkin käsityöprojektin, joka on lähtenyt innolla alkuun, mutta on sitten väsähtänyt nopeasti. On saattanut kulua useita vuosia, kun olen taas palannut kyseisen projektin pariin. Minä siis kyllä yleensä saan käsityöprojektini päätökseen, vaikka siihen menisikin useita vuosia.
Parisen vuotta sitten keksin sitten alkaa neuloa. Sitä puuhaa en ollut harrastanut sitten peruskoulun, joten käytännössä sain opetella sen alusta asti uudestaan. Onneksi minulla on tallessa vanha ala-asteen aikainen käsityökirja, jossa on varsin hyvät perusohjeet. Minähän sitten innostuin ja olenkin siitä lähtien neulonut, ja välillä virkannutkin, melko tasaiseen tahtiin. Joskus on hiljaisempia aikoja, joskus taas aktiivisempia. Nyt on sellainen aktiivinen kausi menossa.
Käsityötuotosteni laadusta voin sanoa sen verran, että yksikään seuraavista töistä ei ole täydellinen. Ja useimmiten muissakin lopputuloksissa on ollut jokin kommellus, toki lähes täydellisiäkin onnistumisia on.
Yllä näette hienot polvisukkani. Lainasin kirjastosta joskus jonkin neulontakirjan, josta muun muassa kopioin polvisukkien ohjeen. (Kirjan nimi on muuten valitettavasti jo unohtunut.) Haaveilin jonkin aikaa ohjeen toteuttamista ja sitten viime syksynä ostin silloisesta työpaikastani edullista lankaa, josta sitten päätin sukat tehdä. Muutaman hiljaisen käsityökuukauden takia sain sukat valmiiksi muistaakseni tammikuussa.
Ylimmästä kuvasta näkee paremmin lankarusetit, jotka sukkiin tein. Ne eivät kuulu alkuperäiseen ohjeeseen, vaan lisäsin ne jälkeenpäin hyvin käytännöllisestä syystä: sukista tuli hieman liian isot, joten varret eivät muuten pysyneet ylhäällä. Hauskaa tässä on se, että tein sukat ohjeen naisten ja lasten kokojen väliltä, koska epäilin, että lasten koko voisi olla liian pieni ja naisten koko on yleensä liian suuri. Noh, kyllähän minun olisi pitänyt tähän mennessä jo oppia aiempien töitteni perusteella, että se pienin koko on todennäköisesti se paras vaihtoehto minun käsialalleni. Olisi siis kannattanut rohkeasti lähteä väsäämään sitä lasten kokoa.
Pientä kokokommellusta lukuun ottamatta nuo ovat ihan kelpo sukat.
Sateenkaarikala on hieno otus. Ostin jossain vaiheessa neulomiskirjan, jossa on mm. ohje kalatilkkupeitolle. Tehdään siis monta kalaa ja yhdistetään ne peitoksi. No, minä en halunnut lähteä tekemään kokonaista peittoa, mutta halusin kuitenkin kokeilla, osaisinko tehdä kalan. Se ei nimittäin ole kaikista helpoin ohje. Päätin sitten tehdä kaksi kalaa, joista voin tehdä yhden pehmokalan, jonka voin lahjoittaa erään ystäväni tiitiäiselle.
Tämän tuotoksen virheet olivat lähinnä ohjeen ja oman tyhmyyteni syytä, tosin lopputuloksessa virheitä on hieman pyritty peittelemään. Ohjeessa kalaan tehdään kallistuksilla suu/kidusviiva. Ongelma on, että ohjeessa on virhe ja kallistukset eivät osu oikeaan kohtaan. En tietenkään ensimmäisen kalan kohdalla tajunnut sitä heti. Onneksi moiset virheet voi peittää korostamalla suukidusta vaaleanpunaisella langalla! Kalaan piti myös väsätä silmä, mutta se osoittautui huonosti erottuvaksi ainakin tuolla käyttämälläni langalla. Onneksi sen voi peittää ompelemalla tilalle napin!
Parasta tietenkin on, että ohjeessa ei huomioitu, että joka toisessa kalassa suukiduksen ja silmän pitäisi vaihtaa paikkoja, jotta esim. ohjeen peitossa joka toinen kala ei olisi ylösalaisin. (Kummasti siinä kuvassa ne olivat kaikki oikein päin.) Enhän minäkään tätä tietenkään tullut ajatelleeksi. Hmm... Pehmokala, jonka toinen puoli on ylösalaisin... Onneksi on vaaleanpunaista lankaa ja nappi! Hyvin voi moisen pikkuseikan oikaista! Lopputuloksessa noita virheitä tuskin edes huomaa.
Hauska veijari tuli hänestä.
Seuraava onkin sitten upea virkkausprojektini. Ostin kivaa lankaa ja mietin, että miten sen käyttäisin. No virkkaanpa itselleni irtohihasysteemiranteenlämmitintouhut! Ja keksinpä vielä ohjeen ihan omasta päästäni! How hard can it be?
Ilmeisesti yllättävänkin vaikeaa. Ainakin tehdä molemmista yksilöistä saman kokoisia siitä huolimatta, että tekee molemmat täysin omien ohjeidensa mukaisesti. Ette voi tietenkään olla huomaamatta tuota kokoeroa. Juuh, jälkimmäisestä tuli vähän pidempi.
Tässä taas hauskaa on se, että määrällisesti kokoeroa on vain kaksi kerrosta. Olen siis jälkimmäistä tehdessäni tulkinnut omaan ohjeeseeni kahden kerroksen heiton. Loput kokoerosta tulee ihan puhtaasti käsialasta. Ja minä kuvittelin, että kyllähän minun virkkauskäsialani pysyy tasaisena. Ei sitten vissiin pysy
Nuo alareunan reiät muuten on sitä varten, että alunperin ajattelin koristaa irtohihasysteemit nauhalla. Vielä en ole sitä tehnyt. Ja pah, pienistä virheistä, itselleni nuokin olen tehnyt ja hyvin ne lämmittävät, kun päivät pitkät näppistä nakuttaessa sormet kylmenevät.
Tuosta peukalon kohdasta tulee muuten minulle mieleen ninja...
