Pientä kuvankäsittelyä

Meinasi ihan bloggailu unohtua, kun piti verestää lapsuusmuistoja Prehistorik 2:n parissa. Oi niitä aikoja, kun järkät sai viettää välkät sisällä ja sit sai pelata.

Mutta siis asiaan. Pitäydytään tälläkin viikolla kuvauksessa. Joku jossain blogissa joskus sanoi, että valokuva ei ole valmis ennen kuin se on käsitelty kuvankäsittelyohjelmalla. Minä olen vahvasti toista mieltä. Kuva voi hyvin olla valmis ilman kuvankäsittelyäkin. Totta kai kuvankäsittely voi auttaa hirmuisesti kuvan pikkuvikojen korjaamisessa, mutta ei käsittelyn tarvitse olla pakollinen askel. Minä tietysti olen tätä mieltä, koska en ole koskaan innostunut Photoshopilla fidlailusta tai Gimpillä peuhaamisesta. Jotkut teknisemmin orientoituneet kuvaajat tietysti saavat oman lisätyydytyksensä, kun kuvaa pääsee käsittelemään. Jokainen tekee kuten tahtoo.

Tällä viikolla omissa otoksissani tuli kuitenkin vastaan juuri sellainen tapaus, että kuvankäsittely oli ihan omiaan. Otin nimittäin samasta kohteesta kaksi kuvaa ja jälkeenpäin totesin, että rajauksen olisi pitänyt olla jotain niiden väliltä.

 Yllä siis alkuperäiset kuvat. Ylemmässä kuvassa jäi harmittamaan, että kauimmaiset vaunut eivät olleet kuvassa kokonaan. Jälkimmäisessä oli se jo korjattu, mutta mielestäni kuva näyttäisi paremmalta, jos junan pää olisi aika tarkasti alanurkassa. Sitä paitsi jälkimmäisessä kuvassa lähin vaunu ei näytä enää aivan yhtä massiiviselta kuin ensimmäisessä. Kokeillaan, mitä uudelleenrajaus saa aikaan.

 Ensimmäisessä rajauksessa otin vasemmasta reunasta tornisysteemin pois ja rajasin alareunaa sen verran, että alanurkassa ei enää näy auton keulaa. Tämä on jo parempi, mutta halusin vielä kokeilla, miltä näyttää, jos junan pään tosiaan rajaa aivan vasempaan alanurkkaan.

Toisessa versiossa rajasin alareunaa paljon enemmän. Perfektionisti olisi tietysti ottanut vielä pari milliä lisää, ettei alareunaan olisi jäänyt tuota vaakatasossa olevaa talventörröttäjää. Lisäksi rajasin hieman oikeaa reunaa. Ajattelin, että sillä lähimpään vaunuun voisi saada sitä ensimmäisen kuvan massiivisuutta. Mielestäni se onnistuikin. Kaiken lisäksi innostuin vielä lisäämään kuvaan vähän kontrastia. Nyt kuva on paljon lähempänä sitä, mitä jäin kuvausreissun jälkeen kaipaamaan.

Todettakoon siis, että kuvankäsittely on välillä ihan kätevä juttu. Kaikkea ei ehkä silti tarvitse sen kautta käyttää.

Lopuksi vielä toiseen kuvausaiheeseen. Kerroin viimeksi, että aion tänä vuonna pitää silmällä Photo Challengen valokuvaushaasteita. Vuoden ensimmäinen haaste oli keittiöaiheinen makro, ja siihen piti tietenkin heti tarttua. Meillä nyt ei mitään varsinaista markokalustoa ole, mutta Styluksessa sentään on makroasetus.

Varsinaiseksi haastekuvaksi valitsin yllä olevan kuvan Puuhanallen taikinasaavista. Se oli minun mielestäni hauskan pehmeä ja lämmin. Joku toinen voisi ehkä pitää parempina otoksina kakkos- ja kolmosvaihtoehtojani:

Hauskaa oli etsiä keittiöstä kuvauskohteita.