Syö särkeä, se kasvattaa järkeä

Huomenna selviää millä lailla se järki kasvaa, suunnitelmissa nimittäin on laittaa ruoaksi särkeä. Minä nimittäin olen niitä ihmisiä, joille on kotona koko pieni ikä iskostettu, että särki on roskakala, ja vaikka särkeä on tullut myös joskus syötyä, sen mausta ei ole minkäänlaista muistikuvaa. Taisi sitten olla viime viikolla, kun radiosta tuli kalaruokailta, minkä innoittamana ajateltiin, että pitäisi varmaan maistella näitä kaloja, joita on tottunut väheksymään. Tänään sitten ihmeteltiin Prisman kalatiskiä, ja siellähän oli tarjolla kohtuu isoja särkiä hintaan 1,90 kilo. Ei voi ainakaan väittää, että kokeilu tulisi kalliiksi.

Ajatuksena olisi perata kalat ja panna ne pataan, sekaan varmaan ainakin tomaattia ja sipulia. Jotain nestettä tietysti ja mausteita. Katsotaan, mitä keksii. Sitten vaan uuniin pariksi kolmeksi tunniksi muhimaan. Suap nähä, tuleeko siitä syötävää.

Asiasta toiseen, eli tämän viikon valokuvahaasteeseen. Photo Challengessa tuli tehtäväksi löytää numero ja ottaa kiinnostava kuva. Numeron piti olla 10 tai alle. Alla ensin varsinainen haastekuvani ja sitten pari vaihtoehtoa.

Tuossa varsinaisessa haastekuvassa mielestäni oli näistä paras ajatus. Harmaata, harmaata ja harmaata, numeroparatkin siellä piikkilangan takana vankina.

Tolppakuvasta piti ottaa kaksi versiota, yksi kauttaaltaan terävä ja toinen, jossa tausta on sumea. Henkilökohtaisesti pidin enemmän kauttaaltaan terävästä, koska katse ei hakeudu heti numeroon. Veikkasin tosin, että jos olisin valinnut sen haastekuvaksi, FB:ryhmässä olisi ehdotettu, että olisit sumentanut taustaa niin katse hakeutuisi numeroon.

Parkkiskuvassa oli mielestäni kivoja linjoja ja siinä olisi ollut väriäkin, mutta numerolla ei siinä ollut varsinaisesti mitään funktiota.

Minä siis olen julkaissut omat haastekuvani ja seurannut haastetta Photochallenge.orgin FB-ryhmässä, julkaisualustoja on toki muitakin. Tällä viikolla minua on kiehtonut se, että ihmiset ovat lähteneet etsimään numeroita kotona lojuvista esineistään. On julkaistu kuvia kelloista, kaukosäätimistä ja kännyköistä, nopista ja pelikorteista nyt puhumattakaan. Kiehtovaa siinä on ollut se, että minun ensimmäinen vaistoni, kuten yleensä, oli lähteä ulos. Sinällään hyvä niin, koska ainakin otoksestani tuli jollain tapaa erilainen, koska ulkokuvia on ollut todella vähän.