Syksy tuli ja sato korjattiin

Ulkona pöhisee syysmyrsky ja Puuhanalle tekee töitä, joten ajattelin vaihteeksi tulla tänne blogin pariin. Aluksi tarkoitukseni oli rustailla kaiken maailman hifistelyistä, mutta muistin luvanneeni Pikkulakulle sadonkorjuupäivityksiä. Lupauksethan pitää luonnollisesti pitää. Koska tätä kasvimaaprojektia on tähänkin mennessä kerrottu kuvin, sama linja saa jatkua. Aloitetaan taas vähän vanhemmista kuvista.



Ensimmäiset kesäkurpitsat alkoivat valmistua. Hiukan olen pettynyt kesäkurpitsasatoon, koska kovin montaa niitä emme saaneet. Ensi kesänä pitänee harrastaa esikasvatusta ja vihreitä kurmitsoita olisi kiva saada myös.



Ensimmäinen talvikurpitsa siellä köllöttelee. Sitä odottelin minä ainakin innolla.



Lopulta en enää malttanut odottaa, vaan kävin hakemassa sen kotiin.



Kun talvikurpitsa oli saatu kotiin, siitä piti tietenkin tehdä telkkarista tuttua kurpitsapiirakkaa. Jännä kokeilu oli se. Hyvää se oli jouluisine makuineen, mutta olisi mielestäni kaivannut täyteläisyyttä. Liekkö vika tekijässä, kurpitsassa vai ohjeessa...



Puuhanalle halusi kokeilla myös täytettyjä kurpitsankukkia. Nam.



Ensimmäisiä täysikasvuisia porkkanoita, punajuuria ja valkosipuleita.



Tässä onkin sitten viimeisen kasvimaareissun tulos loppuja kurpitsankukkia ja valkosipuleita lukuunottamatta. Sanoisin, että porkkana- ja punajuurisato ainakin onnistui loistavasti.

Mitä tästä kesästä sitten opimme? Jaahas, ihan mukavaahan meillä oli, mutta hirvittävän usein emme ehtineen kasvimaallamme käydä. Keväällä, kun menimme palstaa valtaamaan, naapuripalstojen mummot varoittelivat suuresta rikkaruohomäärästä. Voin sanoa, että mummot eivät liioitelleet. Penkit saattoi kitkeä puhtaaksi, ja parin viikon päästä kasvimaa oli jo tasaista vihreää mattoa. Tähän asiaan pitänee puuttua ensi vuonna heti alkuunsa.

Porkkanat, punajuuret, salaatit ja sokeriherneet onnistuivat vallan mainiosti, muilta osilta minä ainakin olin hieman pettynyt. Toki oli hauskaa, että saimme edes muutaman kurpitsan ja että sipuleista edes valkosipulit lähtivät kasvamaan (ovat muuten aika tujua tavaraa). Ehkä eniten minua harmitti silpoydinherne, joka on suurin herkkuni kasvimaalla. Herneitä ei tullut paljoa ja niistäkin suurin osa oli matoisia. Onneksi kotona hernesato oli paras vuosiin, joten sieltä saimme mekin pakastimen, ja mahat, täyteen herneitä.

Mitä teemme ensi vuonna toisin? Penkeistä teemme erilaisia, ja maa pitänee muutenkin muokata eri tavalla, jos siinä vaikka saisi samalla niitä rikkaruohoja vähenemään. Kurpitsat kannattaa esikasvattaa, sipulit tehdä kunnolla, että ne lähtevät kasvamaan, salaatit kannattaa kasvattaa kotona. Herneisiin on onneksi nyt kepit valmiina, joten ne voi kepittää ajoissa. Papuja voisi kokeilla.

Siinähän sitä oli meidän ensimmäisestä palstakokeilustamme. Ei se huono kokeilu ollut, mutta ensi vuonna vielä paremmin.