Radio, someone still loves you...

Pohdiskelin tässä eräänä päivänä sitä, miten radionkuuntelutottumukseni ovat muuttuneet vuosien varrella. Radio on kuitenkin media, joka on aina kuulunut elämääni. Kun olin pieni, meillä oli usein päiväsaikaan radio auki. Arkipäivistä, kaiketi lähinnä kesäisistä, jolloin ei tarvinnut olla koulussa, muistan Radio Keski-Suomen Arvaa-ohjelman, joka tuli yhdeltätoista. Sitä meillä kuunneltiin aina, ja arvattiinpa meillä kerran oikein niin, että myöhemmin tuli postissa Kirkan kasetti, jota ei varmaan koskaan kuunneltu. Lauantaiaamuihin kuului Etelä-Savon Radion onnitteluohjelma, jonka nimeä en nyt kuollaksenikaan muista, mutta jossa monesti saattoi joku tuttu mummo saada onnitteluja. Kesäsunnuntaihin taas kuului loikoilu mökin kuistilla kirja kädessä ja Radio Keski-Suomen lukuisat musiikkiohjelmat. Vuonna kaheksanviis plus miinus viis keskittyi kasarimusaan, Leveät lahkeet ja korkeat korot yllättäen seiskytäluvulle ja oli siellä omat ohjelmat kuuskyt ja viiskytluvuillekin, mutta niiden nimiä en nyt äkkiseltään muista. Lisäksi kotona piti aina sunnuntaisin puolen päivän aikaan paeta jonnekin, kun mummo halusi kuunnella Kansanradiota.

Nykyisin kotona kuunnellaan radiota vain harvoin, koska mummoni ei sitä enää kuule huudattamatta.

Radionkuunteluni muutti muotoaan, kun ensimmäisen kerran lukioon lähtiessäni muutin pois kotoa. Kuvaan astuivat nuorisokanavien aamuohjelmat. Kotona aina arkiaamuisin katseltiin televisiosta Huomenta Suomea, mutta omillani asuessani mieluummin aamulla ensi töikseni väänsin radion päälle. Lukioiässä valintani osui Kiss FM:ään. Hyppösen, Pääskysaaren ja Enbusken aamushow oli niin hauska, että aina ei olisi malttanut lähteä kouluunkaan. Tapanani taisi olla myös koulusta tullessa laittaa radio päälle. Sen ainakin muistan, että WTC-iskusta kuulin ensimmäisenä nimenomaan Kissin uutisista.

Sitten Pääskysaari ja Hyppönen lähtivät pois ja Kissin musiikkitarjontakin huononi. Silloin taisin järkiintyä ja vaihtaa Radio Cityyn.

Yliopistoon mennessäni pidin aamushowrutiinini yllä. Siinä vaiheessa kanavaksi valikoitui YleX. En juurikaan välittänyt YleXin musiikkitarjonnasta, mutta juontajat olivat parhaat, joita Savonlinnassa kuuluvista kanavista löytyi. Peltsin ja kumppaneiden löpinöihin liittyy myös hyvin elävä muisto aivan yliopistourani alusta: Olin ollut yliopistossa ehkä vain pari viikkoa, kun radiossa alettiin keskustella savonlinnalaisen kaupunginvaltuutetun tekemästä ehdotuksesta. Hänen mielestään kun kaupungin tulisi vaihtaa moottorikäyttöiset ruohonleikkurit sellaisiin työnnettäviin ruohonleikkureihin. Tämä valtuutettu sattui olemaan tuleva opettajani. Vielä en hänen tunneillaan ollut ollut, mutta herran maine oli kyllä kiirinyt korviini. Minä kyllä ihan tykkäsin hänestä opettajana.

Myöhemmin yliopistoaikanani syntyi Radio Rock ja se oli kuuluvinaan myös Savonlinnassa. Vihdoin kanava, josta tuli musiikkia minun makuuni! Muistelen vain, että ainakin minun kämpässäni Rockin kuuluvuus oli heikohko. Alkuaikojen juontajistakin on jäänyt vain vähän mieleen.

Kun sitten löin hynttyyt yhteen Puuhanallen kanssa radion kuuntelu jäi. Puuhis ei ollut mikään radionkuuntelija ja yleensä ärsyyntyi, jos radio oli päällä puolta tuntia pidempään. Radio pysyi siis useimmiten kiinni, enkä oikeastaan silloin kaivannutkaan sitä.

Lahteen muuton jälkeen radion kuuntelu on taas vähitellen alkanut lisääntyä. Alkuun aloin kuunnella satunnaisesti Yle Radio Suomen sunnuntaiaamun musiikkiohjelmia Pop eilen toissapäivänää ja Nousevan auringon taloa. Toisinaan, jos heräsi aiemmin, saattoi radio aueta jo Iskelmäradion aikana. Vähitellen myös vanha koira oppi uuden tempun, nykyään, jos minä en sunnutaiaamuna avaa radiota, sen avaa Puuhanalle. Kun jossain vaiheessa hankimme stereot, radion kuuntelu lisääntyi jonkin verran muutenkin. Alkuun kanava pysähtyi useimmiten Radio Rockin kohdalle. Hyvää musiikkia ja hyvät juontajat. Ongelmana vain oli se, että Puuhanalle ei voi sietää mainoksia. Kun radiossa on tullut pari kertaa mainoskatko, viimeistään siinä vaiheessa Puuhis alkaa kanavasurffata. Kuunnellaan vähän tätä, mainokset, hetki seuraavalla kanavalla, mainokset, surf, surf, surf, radio kiinni. Okei, mainokset ovat ärsyttäviä, se on ihan totta.

Nykyään kuuntelemme entistä enemmän radiota, ja minä saan huomata keski-ikäistyneeni. Tai palanneeni lapsuuteen, miten vain. Nyt nimittäin radio on useimmiten Radio Suomella, koska sieltä tulee mielenkiintoisia ohjelmia, eikä sieltä tule niitä mainoksia. Puuhanalle on myös alkanut vaihtaa välillä Yle 1:lle, kanavalle jota en koskaan kuvitellut kuuntelevani. Mutta yllätys ylllätys, sieltähän tulee aika mielenkiintoista settiä.

Kaksi asiaa saa edelleen Puuhanallen vaihtamaan aina kanavaa tai sulkemaan radion hetkeksi: jos uutiset on kuunneltu jo kaksi kertaa ja urheilu-uutiset.