Kassaneidin murheenkryynit II

No niin, pääsemme taas lempivalituslauluuni eli asiakkaiden virhekäyttäytymiseen.

Kaikki me olemme joskus kaupassa asiakkaina, annan siis kaikille neuvon:
Aina, kun otatte jonkin tuotteen ja ennen kassalle menoa muutatte mielenne, VIEKÄÄ SE TUOTE TAKAISIN OMALLE PAIKALLEEN.

Tähän neuvoon on kaksi perustelua:
1) Kaupan henkilökunnan vitutuksen määrä kaksinkertaistuu, kun joka päivä saa raahata kaljatölkkejä keksihyllystä, leipiä pesuainehyllystä ja makkarapaketteja vaatteiden seasta omille paikoilleen tai poistoihin.

2) Kun sen makkarapaketin jättää vaatepöydälle tai kalapuikkolaatikon vie lonkerolavan päälle lojumaan, tuote joutuu lopulta poistoihin. Ja mitä tämä tarkoittaa? Sitä, että jonkun kusipää-ääliön takia menee hyvää ruokaa hukkaan. Tuotteet, jotka ovat kylmiössä, ovat siellä sen takia, että ne tarvitsevat kylmää. Muuten ne pilaantuvat ja joutuvat roskiin.

Ymmärrän jotkin tapaukset, miksi tuotteet vaeltavat vääriin paikkoihin. Näpistelijät esim. saattavat alkaa pelätä kiinnijäämistä ja hylätä taskuun menneet tuotteet ihan mihin sattuu. Varsin ymmärrettävää. Mutta se, että tavalliset asiakkaat eivät vaivaudu viemään tuotteita takaisin omille paikoilleen, on aivan käsittämätöntä. Vielä käsittämättömämmäksi asia muuttuu, kun kyseessä tosiaan on kylmiötuote. Ei niitä pari tuntia huoneenlämmössä lojuneita ruokia oikeasti voi enää syödä. Ovatko ihmiset oikeasi niin laiskoja ja ylimielisiä, että tahallaan pilaannuttavat ruokaa ja ärsyttävät henkilökuntaa? Emmehän me kaupan työntekijätkään tule teidän muiden työpaikoille piilottamaan vaikkapa toimistotarvikkeita ja hajottamaan tietokoneita.

Tähän purkaukseen on muuten syynsä, ja tällä kertaa olin itse asiakkaana. Kävin nimittäin äsken lähikaupassa ostoksilla, ja kuinka ollakaan, löysin kahvihyllystä jonkinmoisen kanapaketin ja purkin Kermaa Morjensia. Molemmat tuntuivat käteen lämpöisiltä, joten luultavasti olivat lojuneet siinä vähintäänkin kaupan aukeamisesta lähtien tai jopa yön yli. Minä sitten kilttinä tyttönä kiikutin tuotteet muun henkilökunnan puutteessa kassalle, joka saa sitten toimittaa ne poistoihin. Epäilemättä saan myöhemmin tehdä samanmoisia löytöjä omalla työpaikallani työntekijän ominaisuudessa. Vihaksi pistää tuommoinen tuhlaus.

Sitten vielä esimerkit hyvästä ja huonosta asiakkaasta siinä vaiheessa, kun kassa tai kortinlukija jumittuu. Aloitetaan siitä huonosta.

Jokin aika sitten kävi niin, että pankkikortit herkesivät toimimasta kassalla. Jonkinmoinen tietoliikennehäiriö taasen, ja ne ovat noin yleensäkin todella ärsyttäviä, kun joutuu kassalla istumaan. Kassalleni tuli asiakas, joka olisi sitten halunnut maksaa kortilla. Toki kokeilimme toimiiko kortti, mutta turha toivo. Asiakkaalla ei tietenkään ollut käteistä mukana, ja tässä tilanteessa lähetämme asiakkaan naapuritalon pankkiautomaatille käteisnostoon. Noh, tämä kaveri oli vallan mukava ja lähti mukisematta hakemaan käteistä. En ollut sillä hetkellä ainoa kassa, joten sanoin muille jonossa oleville, että voivat mennä toiselle kassalle, jos eivät malta odottaa muutamaa minuuttia. Muut menivät, paitsi aivan seuraavana jonossa oleva nainen. Sanoin hänelle, että nyt joutuu hetken odottamaan. Nainen alkaa valittaa, että enkö voi ottaa toista asiakasta samaan aikaan. "Kyllähän muissakin kaupoissa pystyy." Sori vaan, olet nyt tässä kaupassa, kassakoneemme eivät toimi niin. Eukko huokailee ja valittaa, että autossa on sairas koiranpentu odottamassa, että pitäisi päästä jo, ja että on huonoa asiakaspalvelua ja vaikka mitä. Mitä teet kaupassa, jos et voi jättää koiranpentuasi viideksi minuutiksi? Miksi et mennyt toiselle kassalle, vaikka sitä ehdotin? Käteistä hakeva asiakas tuli parin ikuisuudelta tuntuvan minuutin päästä maksamaan ostoksensa. Sillä aikaa olin mielestäni ystävällinen tälle kenkkuilijaeukolle ja yritin selittää mistä on kyse, vaikka tunsinkin oloni todella paskaksi. Lopuksi vielä toivotin paranemista tälle kuuluisalle koiranpennulle. Haukkuja sain siitäkin osakseni. Olisin toki oinut toimia toisin, niin että valittajaeukkokin olisi päässyt nopeammin menemään. Siinä vaiheessa vain en tullut ajatelleeksi kikkoja, ja valittaminen sai aivoni entistä enemmän lukkoon. Oma toimintanikin siis olisi voinut olla parempaa, myönnän sen, mutta eipä tuon asiakkaan käyttäytyminen erityisesti edesauttanut hyvää palvelua.

Eilen kävi sitten niin, että vaihdoin kuittirullan kassakoneeseen. Tästähän kassakone suuttui, olin kai viivyttänyt liian kauan rullan vaihtamista. Kone päätti siis tiltata. Tässä vaiheessa vuorossa oli naisasiakas, jolla oli valtavat määrät ruokaostoksia. Siinä vähän aikaa yritin saada konetta toimimaan, pyysin työtoverini toiselle kassalle jonoa lyhentämään ja lopulta tulin siihen tulokseen, että kone pitää käynnistää uudelleen. Tällä kertaa asiakas ei ottanut hirveitä pultteja, vaan alkoi huvittuneena kertoa tottuneensa tähän. Edelliselläkin kerralla, jossain toisessa kaupassa, oli kassakone jymähtänyt. Itse kerroin, miten joskus työvuoron alussa tuntuu, että aina minun koneeni tilttaa heti alkuun. Siinä sitten naureskelimme, miten meidän kohtaloomme kuuluu se, että koneet eivät toimi. Edes uudelleenkäynnistäminen ei tuntunut vievän niin kauan aikaa, kun sitä sai odotella rennon ja huumorintajuisen asiakkaan kanssa.

Päivän toinen neuvo siis: Kun kassalla menee jokin vikaan, ja niin joskus käy, olkaa kärsivällisiä, vaihtakaa kassaa, älkää ottako asioita niin vakavasti. Merkitsevästi syvään huokaileva tai suoraan haukkuva asiakas ei ole miellyttävä kokemus. Tilanne on kassahenkilön mielestä joka tapauksessa epämiellyttävä, oli kyse kassan omasta virheestä tai kenkkuilevasta laitteistosta. Ei ole mitään syytä vääntää sitä puukkoa haavassa.