Tjaah, pitäisiköhän sitä taas päivitellä? Aevoe, voe, voe, voe...

Jännä muuten, että näin harvakseen kirjoittelevan päivitykset alkaa aina sillä, että valitellaan sitä harvaa päivitystahtia. Pitänee pyrkiä eroon siitä tavasta. Tehdään se siis kerralla selväksi: päivitän blogiani harvoin, koska olen laiska, saamaton enkä keksi mitään sanottavaa. Yrittäkää vaan olla kärsivällisiä, kyllä minä tämän taas joskus muistan ja yritän sanoa edes jotain.

Nonnih, nyt voimme jatkaa. Nyt voisin taas ehkä vähän niputtaa parin viime kuukauden tapahtumia ja valottaa ehkä lähitulevaisuuttakin.

Hämeenlinnassa tuli käytyä aika paljon loppuvuoden aikana. Ensin piti käydä muuttamassa Avoppia uuteen asuntoon, sitten käytiin katsomassa samaisen Avopin kustannuksella Sielun veljiä (kiitos vaan siitä) ja sitten pitikin käydä Pekoraalin äidin pikkujouluissa. Oli muuten Kirsikka hyvin punaviinissä marinoitunut sen illan jälkeen... Kiitoksia vaan siitäkin illasta, kivaa oli.

Joulukuu oli yhtä tunteiden mylläkää. Välillä oltiin onnen kukkuloilla, välillä oltiin hyvinkin synkissä tunnelmissa. Aloitetaan siitä iloisesta uutisesta: Puuhanalle kihlasi minut syntymäpäivänäni joulukuun alussa. Melko odottamatonta, mutta ihanaa. :) Koska voi päästää sisäisen bridezillan irti?

Sitten tuli joulu, joka oli yksi elämäni ikävimmistä. Joulua ehkä liiankin innolla odottanut mummoni joutui pari päivää ennen joulua sairaalaan ja joutui viettämään pyhät vuodeosastolla. Samaan aikaan, kun mummoni alkoi sairastaa, koko perheelle rakas kissa katosi. Karvaturri palasi kotiin aatonaaton aamuna, mutta takajalkojaan laahaten. Raukka oli satuttanut selkänsä, emme tiedä missä. Käytimme pientä paikallisessa lääkärissä, jolla ei kuitenkaan ollut juuri resursseja auttaa. Toivoimme, että selkä paranisi joulun aikana levolla ja kipulääkityksellä, mutta aattona kävi selväksi, että vamma oli pahempi. Isäni lopetti hyvän työkaverinsa jouluaattona puolen päivän paikkeilla.

Ei ollut kauhean kiva joulu.

Elämä kuitenkin jatkuu. Mummokin pääsi kotiin joulun jälkeen ja voi kohtuullisen hyvin. Vihdoin tuli myös talvi, mikä nosti minun mielialaani huomattavasti.

Uuden vuoden alussa on myös hyvä tehdä suunnitelmia, meidän kohdallamme matkasuunnitelmia. Jo lähes perinteeksi muodostunut syksyinen ulkomaanreissu jäi tekemättä, joten aikomuksemme on matkustaa nyt keväällä. Matkakohde on niinkin eksoottinen kuin Petroskoi. Siellä meitä kestitsee kaupunkiin muuttanut ystävämme.

Muitakin matkasuunnitelmia toki olisi, mutta jos me nyt saatais suunnitelmat edes tuota matkaa varten tehtyä...

Sitten olisi tietenkin mahdollisia Helsingin- ja Savonreissuja tiedossa, vanhemmille pitäisi keitellä jossain vaiheessa "kihlajaiskahvit", Puuhanallen kolmekymppisetkin odottavat jo ihan nurkan takana ja ja ja...