Blogikriiseilyä ja kuulumisia

Tuntuu bloggausmotivaatio viime aikoina vähän laskeneen. Sen huomaa kaiken maailman unohduksista ja vähän tyhjän tuntuisista julkaisuista. Ei sillä, mun on edelleen kiva jaaritella, kun on vaikka joku aihe, joka ärsyttää tai pohdituttaa. Silloin on hauska saada purkaa ajatuksia blogiin. Sama se, kiinnostaako ketään. Sitten näinä torstaina, kun ei ole mitään sanottavaa, tämä tuntuu vähän... no, tyhmältä. Nyt tuntuu siltä, että pitäisi saada joku punainen lanka tähän hommaan. Joku idea. Mitä minä haluan tältä blogilta? Siis ajoittaisen purkukanavan lisäksi. Täytyy pohtia.

Kerrotaan nyt kuitenkin taas kuulumisia. Sain viime viikolla ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni innostuksen, että pitäisi saada olohuoneeseen uusi matto ja uudet verhot kautta koko kämpän. Yleensä en siis ole juuri verhoista ja matoista piitannut, mitä olen kuitenki pitänyt niitä tärkeinä kodikkuuden tuojina. Nyt on kuitenkin alkanut tuntua, että pitäis saada kämppään jotain uutta. Uudistuksen kaipuuta siis niin blogissa kuin kodissa. :D Mattoja käytiin jo katsomassa, mutta vielä ei tullut mitään ostettua. Puuhanalle meinaan on hankala mattokauppakumppani, koska mielipiteitä ei oikein tahdo irrota. Herra kun ei vähempää voisi matoista välittää. Verhot saavat odottaa sitä, että matto on hankittu.

Asiasta toiseen. Viikonloppuna käytiin vaihteeksi Hämeenlinnassa. Saatiin hyvä tekosyy lähteä anoppia katsomaan, kun perjantaina oli torilla Jari Tapanainen esittämässä Kuoleman rovio -kahlekuningastemppuaan. Esitys oli hieno, ja samalla tuli nähtyä paria Savonlinnan kaveria, jotka olivat avustamassa esityksessä. Harmi vaan, että paikallislehdessä oli tapahtunut emämunaus ja tapahtuman mainos oli unohtunut julkaista. Väkeä oli siis sen mukaisesti eli vain kourallinen. Veikkaanpa kuitenkin, että ne harvat paikalle eksyneet olivat tyytyväisiä. Ainakin vieressäni olleet lapset olivat ihan täpinöissään.

Tietenkään Hämeen Sanomat ei kirjoittanut koko viikonloppuna halaistua sanaa siitä, miten Hämeenlinnan torilla paloi savolaismies. Aika noloa.

Muutoin viikonloppu sujui aika tavalliseen tapaan. Käytiin ostoksilla, nautiskeltiin syksystä, kuvailtiin, löhöttiin, juotiin sherryä ja tuijotettiin töllötintä. Anopin vaatimuksesta jopa katsottiin Twilight - Houkutus. Täytyy myöntää, että se ei ollut maailmankaikkeuden huonoin elokuva, mutta ei se mikään hyväkään ollut.

Huomenna taas pitäisi olla Puuhanallen kaveri muksuineen tulossa käymään. Tiedossa siis leipomista, herkuttelua ja leikkipuistossa käymistä.

Näkymisiin!