Muina päivän satunnaisnappaisuina kirjastokassiin päätyi intialaista kansanmusiikkia, joka nyt oli aika pitkälle sellaista kuin odottaa saattaa, ja jotain kohtuullisen ällöttävän näköistä jantteria nimeltä Chris Tomlin. Tätä Tomlinin heppua ei olla vielä kuunneltu. Itse asiassa luulin, että otin kyseisen levyn jazz-hyllystä, mutta se näyttääkin olevan hengellistä musiikkia. Voi olla, että taas tuli ohari. Gospel tietysti voi olla tosi hyvääkin, mutta kaveri näyttää enemmän tyypiltä, joka näppäilee kitaraa ja hymyilee autuaasti laulaessaan jotain duurivoittoista, mutta rauhallista mies ja kitara -tyyppistä settiä. Melkoiset stereotypiat minullakin mielessä. Hyllysekaannus taas johtui varmasti siitä, että kirjaston musiikkiosasto on rempassa, ja levyhyllyt on sijoitettu pitkin yläkerran käytäviä. Saattavat siis kategorioiden rajat olla tällä hetkellä häilyviä ja levytkin ehkä sekaisin.
Muutoin tänään oli aika laiha kirjastokäynti, ainakin minun osaltani. Lainasin vain yhden elokuvan, Sherlock Holmes A Game of Shadows, ja Hämähäkkimiehen vuosikerran 1983.
Olen viime aikoina vähän yrittänyt sivistää itseäni eri supersankarien suhteen ja muutenkin lueskellut erilaisia sarjiksia. En ole koskaan ollut mikään sarjisnörtti, mutta Puuhanallen sarjiskokoelmien myötä siihenkin puoleen olen vähitellen tutustunut. Alkuaikoinamme vannoin, että Puuhiksen Batmaneja en varmasti lue, olin vähän naamiosankarivastainen silloin, mutta niin vaan on sittemmin tullut itsekin lainailtua muutama Lepis-albumi. Hämistä taasen en ole lukenut juuri ollenkaan, siksi siis nyt Hämis-vuosikertaa kierrossa.
Loppuun vielä näitä musiikkituttavuuksia:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti