Kieliä ja kirjallisuutta

Tänä aamuna luin uutisen, että Ruotsin akatemia on päättänyt lisätä sanastoonsa sukupuolineutraalin hen-pronominin. Sananahan tuo hen ei ole uusi. Wikipedia tiesi kertoa, että se keksittiin jo 60-luvulla, mutta se on vasta nyt alkanut ottaa tulta alleen. Onhan sukupuolineutraalius nyt muutenkin pop.

Kääntäjäminäni ehti jo riemastua uutisesta. Alkaako koittaa aikakausi, kun ruotista kääntävän ei tarvitse repiä hiuksiaan joka kerta, kun vastaan tulee kontekstin kannalta olennainen sukupuolisidonnainen hän?

"Hon satt i bilen.
-Så, det var en kvinna?"

Sitten tajusin nuolaisseeni ennen kuin tipahtaa. Perkule, kolmas hän-pronomini antaa kirjailijoille ja käsikirjoittajille lisää kikkailun mahdollisuuksia. Yhdestä henkilöstä voidaan puhua honina, toisesta hanina ja kolmannesta heninä, ja tällä on tietenkin Merkitys, joka pitäisi saada välitettyä myös suomeksi. Siinä sitten on kääntäjäparka hoomoilasena, kun kotoisessa suomessa on oltu iät ja ajat sukupuolineutraaleja yksine hän-pronomineineen.

Sopivasti sattui uutinen tulemaan juuri ennen meidän Ruotsin-reissua. Kuuleekohan sitä heniä paljonkin? Tuskinpa.

Tänään luin myös blogitekstin suomeksi lukemisesta. Siinä oli hyviä huomioita siitä, miten äidinkielellä tekstiin pääsee sisälle aivan eri tavalla kuin vierailla kielillä. Itse harrastin pitkään sitä, että luin alkukieleltään englantilaiset kirjat aina englanniksi, jos se vaan oli mahdollista. Nyt taas olen kääntänyt vähän kelkkaani ja ruvennut lukemaan enemmän suomeksi. Oli kielitaito miten hyvä tahansa, suomeksi tekstin ymmärtää aina paremmin. Minä vielä pidän siitä, että suomeksi lukeminen vetreyttää omiakin kielenkantoja. Olen nimittäin huomannut, että töitä tehdessä kangistuu helposti kaavoihinsa ja alkaa toistaa aina vaan niitä samoja sanoja. Lukeminen kasvattaa aktiivista sanavarastoa. Ja pitäähän niitä käännöskirjojakin lukea, että niitä vielä tuotetaan.

Ei sillä, kyllä vierailla kielillä lukeminen on ihan yhtä tärkeää, jos haluaa kieliä osata. Itsekin olen nyt yrittänyt verestää taitojani matkaa varten lukemalla Åsa Larssonia ruotsiksi. Alku meni takellellen, mutta nyt taas tuntuu, että osaanhan minä sitäkin kieltä. Saatan reissussa ehkä jopa uskaltaa avata suuni ruotsiksi. Vierailla kielillä lukemisesta on siis yhtä lailla etua kuin suomeksikin lukemisessa, hieman eri tavalla vain. Pitänee vain painella taas sitä kultaista keskitietä, niin hyvä tulee.