Jälleennäkeminen

2015 Photo Challenge, Week 12, Architecture - Windows looking out

Minulla ei yläasteella juurikaan ollut kavereita, mutta yksi tyyppi sentään uskalsi kaveerata kanssani. Tutustuin häneen syksyn ekana koulupäivänä, kun itse aloitin kasiluokkaa ja hän aloitti seiskaa vasta paikkakunnalle muuttaneena. Jostain syystä meistä tuli kaverit, ja mikä mahtavinta, hän muutti jossain vaiheessa meidän naapuriin. Siitä lähtien me ravattiin toistemme luona ja tehtiin normaaleja teinien juttuja. Josain syystä parhaiten mieleen on jäänyt, kun pelattiin Pleikalla Colin McRae Rallya tai Tomb Raider kolmosta. Ja kerran päätettiin tehdä tämän kaverin luona omenamehua. Sitä en kyllä muista, tuliko siitä yhtään mitään. Ainakin meillä oli hauskaa.

Jossain vaiheessa, kun minä olin jo lukiossa ja kaverikin oli mennyt amikseen, tiemme vain erkanivat. Muistan, että jonkin verran vielä pidimme yhteyttä, ja kaveri kävi kylässäkin lukiopaikkakunnallani, mutta jossain vaiheessa yhteydenpito vaan lopahti. Ehkä elämä vaan vei erilleen, ehkä minä vaan olin huono pitämään yhteyttä. Tiedä häntä.

Nykyään on sitten sosiaalinen media, ja muutama vuosi sitten löysimme toisemme Facebookista. Ei me sielläkään juuri yhteyttä pidetty, oltiin vaan perus FB-kavereita, mutta muutama kuukausi sitten kävimme pientä viestittelyä keskenämme ja tuli puheeksi, että olisi ihan hauska nähdäkin. Minä taisin ehdottaa, että käytäis vaikka joskus kahvilla tai jotain. Toissa viikolla sitten postilaatikossani odotti viesti.

Tykkäätkö Bryan Adamsista?

Yllättävä kysymys. No, en ole pitkään aikaan kuunnellut, mutta kyllähän minä tuon keikallakin olen kerran käynyt.

Haluaisitko keikalle? Pääsisit ilmaseks.

Ööö, okei.

Kaveri kun ei kuulemma kahvia tykkää lipittää, niin tarjosi sitten keikkaliput, koska sattui sellaiset ilmaiseksi saamaan. Ei hassumpi tapa treffata lähemmäs 15 vuoden jälkeen. En voi sanoa, että meillä olisi vielä hirveän lennokasta keskustelua ollut. Minä ehkä olin vähän lukossakin. Pitäiskö mun osata puhuakin tälle kaverille? Mutta ehkä se ei haittaa. Ehkä tästä on hyvä jatkaa uusien jälleennäkemisten merkeissä. Hienoa silti on, että pitkästä aikaa on löytynyt yhteys tähän ihmiseen, joka ystävyydellään pelasti yläasteaikani.

Alun kuva on siis bussista, kun olin viime viikon maanantaina palaamassa kotiin tuolta Bryan Adamsin Reckless-levyn 30-vuotisjuhlakiertueen Suomen keikalta. Kiitos, Satu.

2015 Photo Challenge, Week 13, Macro - Bathroom