No niin, pitkästä aikaa taas. Vielä ei sentään ploki-innostus lopahtanut, satuin vain olemaan tien päällä keskiviikosta lähtien. Ja kaikkea sitä ehti tapahtuakin.

Aluksi oli tarkoitus suunnata avopin luokse pariksi päiväksi, mutta suunnitelmat muuttuivat viime hetkillä. Hämeen sijaan pitikin suunnata hämärän rajamaille omaan kotiin. Pappani vointi huononi huomattavasti pääsiäisenä ja tiistaina lääkärit eivät enää antaneet mitään toivoa. Koska pappani oli ehkä sitkein tuntemani ihminen, hän kituutti muutaman tunnin sijaan keskiviikkoiltaan asti. Surullisia uutisia siis. Onneksi sentään ehdin vielä käydä hyvästelemässä.

Surusta piti kuitenkin selvitä nopeasti, koska perjantaina piti jo matkata kohti Helsinkiä ja ajastuskoulutusta. Koulutus oli varsin valaisevaa, vaikkakin välillä homma tuntui hajoavan käsiin. Ehkä minä vielä opin, kunhan saan vähän harjoitusta. Odotettavissa siis lähitulevaisuudessa melkein kohdalleen ajastettuja tekstityksiä.

Ehti siinä välissä tehdä jotain mukavaakin, kuten tavata kavereita ja shoppailla. Shoppailusaldona GRRM:n Dreamsongs Book One -novellikokoelma (siinä on hieno Suomenlinna-novelli) ja ihana mekko ihanan ystävän häihin. Elokuvissakin ehdin käydä. Kävimme erään kaverin kanssa katsomassa I Love You Phillip Morrisin. Jim Carreysta on tullut kovasti pelottavan näköinen ja harva asia on niin herttainen kuin blondi homoa esittävä Ewan McGregor juoksemassa pitkin vankilaa. Ihan ok leffa, ei mikään järisyttävän hauska ja vähän ylipitkä, mutta ihan viihdyttävä. Parasta antia oli se, kun ilmeisesti olin ainoa koko salissa, joka tirskui eräälle Alice Cooper -viittaukselle.