Wabbu tulloo...

Päivän teemaan tuntuu kuuluvan ruokaplokeilu, joten heitän minäkin lusikkani soppaan. Vai pitäisikö sanoa kuppini simaan? Tänään nimittäin alkoi vapun odotus, ja laitoin siman ämpäriin pöhisemään.

Tämä on kokonaista toinen kerta, kun itse simaa väsäilen. Saa siis nähdä, mitä siitä tulee. Vuosi sitten ainakin onnistui vallan mainiosti. Pullottajanahan minulla taas on vuosien kokemus, koska siihen puuhaan sain aina kotona osallistua. Erityinen bravuurini on rusinoiden ja sokerin lisääminen pulloon.

Voisin kuvitella, että siman kohdalla on käynyt samoin kuin monen muunkin perinteisen herkun kanssa, että kaikki eivät sitä enää viitsi itse väsätä. Tyhmää sinänsä, koska aikaa valmistukseen menee vajaa kymmenen minuuttia. Pullotus on tietysti oma vähän sotkuisempi ja aikaa vievämpi osuutensa, mutta mukavaa sekin on. Ja, jos joku on erehtynyt lapsia pyöräyttämään, niin pullotuksessahan voi käyttää apuna lapsityövoimaa, siinä tulee sitten samalla vietettyä sitä paljon puhuttua laatuaikaa perheen kanssa.

No niin, asiaan. Tarvitaan ämpäri tai joku muu iso astia, kattila, vettä, sokeria, fariinisokeria, sitruunaa ja pikkiriikkinen klönttä hiivaa. Minun tämänpäiväinen reseptini oli käytännössä fariinisokeripussin kyljessä oleva ohje tuplattuna ja vanhoja perinteitä hyödyntävä:

n. 8 l vettä
500g fariinisokeria
500g sokeria
hiivanokare
sitruunaviipaleita

Alkuun laitoin kolme litran kattilallisen vettä kiehumaan. Kiehumista odotellessa kaadoin ämpärin pohjalle pussillisen (500g) fariinisokeria ja saman verran tavallista sokeria. (Kuulemma sokerisuhteita muuttamalla voi säädellä siman tummuutta, mutta mielestäni tuo perinteinen on ihan hyvä.) Sen jälkeen pesin ja siivutin sitruunat, kolme kappaletta tällä kertaa. Kun vesi ei vieläkään kiehunut, kävin välillä pusuttamassa kultaani.

Kun vesi alkoi vihdoin kiehua, kaadoin sen sokerikasan päälle ämpäriin. Hetkinen sekoittelua, että sokeri sulaa ja sitten pari kattilallista kylmää vettä perään. Tässä vaiheessa pitäisi siman alun olla kädenlämpöistä. Jos ei ole, odotellaan. Kun sima sitten on kädenlämpöistä, kauhaistaan sitä vähän johonkin kippoon. Kipossa siman sekaan liotetaan hiivanokare ja kaadetaan se sitten takaisin ämpäriin. Sekoitus ja sitruunasiivut sekaan. Minä vielä vähän puristelin sitruunasiivuista mehuja siman sekaan ja laitoin ne sitten vasta pinnalle lilluskelemaan.

Käytännössä satsista tulee noin 9 litraa simaa, koska laitoin vettä sen kolme kolmen litran kattilallista. (Sinänsä harvinaista, että osasin olla noudattamatta ohjetta millintarkasti.)

Huomenna seuraa sitten pullotus, kun sima on saanut muhia vuorokauden verran. Meidän tapauksessamme sima menee puolentoista litran Mehukattitörppöihin. Tosin minun perheessäni perinteinen tapa olisi pullottaa sima vanhoihin lasisiin litran limsapulloihin, mutta meillä ei nyt niitä satu olemaan. Pullotuksen yhteydessä pitää sitten muistaa tipauttaa muutama rusina ja teelusikallinen sokeria.

Viikko kylmässä tai muutama päivä huoneenlämmössä ja sima on "parhaimmillaan". Minä tosin olen harvoin malttanut niin kauan odottaa. Ja tietysti, jos simaan haluaa vähän vahvuutta, on sen muhittava pidempään.

Edistyneemmät voivat sitten halutessaan tehdä erilaisia simavariaatioita.