Kassaneidin murheenkryynit

Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että jokaisen pitäisi joutua olemaan edes kerran elämässään vaikkapa viikon verran kaupan kassana. Ehkä sitten ihmiset oppisivat hyvää asiakaskäyttäytymistä. Ei sillä, minun kokemukseni mukaan suurin osa asiakkaista ovat asiallisia, jotkut jopa mukavia. Mutta sitten on se huonojen asiakkaiden ryhmä, joka parhaimmillaan pilaa kassahenkilön koko päivän.

Lähdetäänpä liikkeelle varsin helposta asiasta eli ystävällisyydestä. Asiakaspalvijoille toitotetaan aina, että pitää muistaa olla ystävällinen, tervehtiä asiakasta, hymyillä, ottaa katsekontakti ja niin edelleen. Ja tähän minä yleensä pyrin. Toisinaan on kuitenkin varsin hankala motivoitua olemaan ystävällinen, kun asiakkaat eivät vaivaudu noteeraamaan minua millään tavalla. Minulle saatetaan murahdella, äyskiä, olla tuppisuuna tai vain olla kiinnittämättä minuun minkäänlaista huomiota. Ymmärrän tilanteet, joissa asiakas keskustelee jonkun muun kanssa, jolloin itsekin kassana pysyttelen taustalla. En siis halua häiritä. Muissa tilanteissa olisin kovin kiitollinen, jos saisin edes jonkinlaista vastakaikua omaan ystävällisyyteeni. Miksi minun pitää olla ystävällinen, jos minulle ei tarvitse olla ystävällinen?

Sama koskee palautteen antamista. Jos asiakkaalla on jotain valittamisen aihetta, oli se sitten ennen aikojaan loppunut tuote, reistaileva pullonpalautuskone, rahastusvirhe tai mikä tahansa muu valituksen aihe, asiansa saa sanoa asiallisesti. Melkeinpä pahimpia ovat ne "Eihän se sinun vikasi ole, mutta..." -valitukset. Jos se ei ole minun vikani, miksi siitä pitää tulla minulle huutamaan?

Seuraava murheenkryyni onkin sitten ihmisten kuittikäyttäytyminen. Miten voikin sellainen pieni paperilappunen aiheuttaa niin paljon harmia? On olemassa kaksi hyväksyttävää tapaa toimia kuitin kanssa: 1. sanoa: "Kiitos, en tarvitse kuittia." 2. Ottaa se vastaan mukisematta, ja jos sitä ei tarvitse, laittaa se kassan läheisyydessä sijaitsevaan roskakoriin. Kuittia EI saa: 1. Jättää kassalle (kaikista pienin paha) 2. Tiputtaa lattialle 3. Äyskäistä tyyliin: "Mä mitän vtun kuittia tarvi!" 4. Vältellä sitä kuin ruttoa. Tämä viimeinen lienee kaikista ärsyttävin kuittikäyttäytymisen muoto. Eli joillakin ihmisillä on hirvittävä pelko kuitin levittämää ruttoa kohtaan, mikä ilmenee niin, että vaihtorahojen mukana tulevan kuitin koskemista pitää vältellä kaikin mahdollisin keinoin. Joko kuitin päällä oleva seteli ujutetaan minun kädestäni niin, että kuittiin ei kosketa tai parhaimmillaan kuittia pelätään niin paljon, että vaihtorahat meinataan jättää minulle kokonaan. Helpompaa olisi, jos vain kiltisti sanoisi sen "Kiitos, en tarvitse kuittia." Minulla on kyllä kassalla roskis hyljeksittyjä kuitteja varten.

Ja sitten ne pullot. Ainoa oikea tapa asettaa pullot kassahihnalle on asettaa ne pitkittäin kyljelleen. Jos pullot laittaa pystyyn, ne yleensä kaatuvat hihnan pysähtyessä ja parhaimmillaan ne kaatuvat suoraan viivakoodinlukijan päälle, jolloin ne voivat mennä edellä olevan asiakkaan laskuun. Korjaus on toki helppo tehdä, mutta sitä ei tarvitsisi tapahtua. Joskus pullot voivat myös rojahtaa suoraan kassahenkilön käsivarrelle, eikä sekään ole erityisen mukavaa. Jos pullot taas laittaa hihnalle poikittain kyljelleen, ne vierivät holtittomasti pitkin hihnaa. Joko ne jäävät kauas paikalleen pyörimään, kun niitä tarvitsisi tai ne vyöryvät viivakoodinlukijan päälle ja jälleen ehkä edellä menevän asiakkaan laskuun.

En myöskään suosittele sitä, että kauppaan tullaan viisi minuuttia ennen sulkemisaikaa palauttamaan kuudenkympin edestä pulloja. Toisaalta kauppaan ei kannata tulla ollenkaan, jos sulkemisaikaan on viisi minuuttia. Me ihan oikeasti haluaisimme lähteä ajallaan töistä kotiin.

Ja sitä seuraava asiakas -kapulaa saa käyttää! Se on ihan sama kuka sen kepulan ostosten väliin laittaa, kunhan se siihen laitetaan. Itse asiakkaana kyllä suosin sitä, että edellä menevä laittaa kepulan omien osostensa perään. Silloin minun ei tarvitse kurkotella väärin hihnalle aseteltujen isojen limsapullojen ja maitotölkkien yli.

Tässä vielä tarina viime juhannuksen alta: Oli yllättäen aika kiireinen päivä, kun juhannus painoi päälle ja kaikki tuntuivat olevan varsin stressaantuneita. Joku äijä kävi sitten hakemassa lajitelman siidereitä oletettavasti juhannusjuomiksi. Koska kyseessä oli lajitelma, jouduin tietenkin lyömään kassaan kaikki eri lajit erikseen. Siinä minun tehdessäni töitä niin kuin minun kuuluu, äijä papattaa vieressä, että niitä on yhteensä niin ja niin monta ja ne maksaa kaikki saman verran. Ihan sama, minun pitää laittaa ne erikseen. Sitten minä tein virheen. Ilmeisesti sormeni osui vahingossa väärälle napille, ja jotakin siiderilajia meni kuitille liian monta. Asiakas huomasi tämän heti loppusummasta ja huomautti siitä hyvin vihaisen oloisesti. Minä sitä pahoittelen ja melko hyväntuulisesti sanon, että eihän tässä mitään, korjataan asia. Selitin vielä asiallisesti, että olin tehnyt virheen ja miten se oli tapahtunut, mutta äijä vaan siinä raivoaa vieressä, että ei saisi tällaisia virheitä tapahtua ja implisiittisesti vielä syyttää huijauksesta. Siihen asti minä olin ottanut asian melko kevyesti, että tällaista nyt sattuu, ja hyvä että huomattiin ajoissa. Siinä vaiheessa kuitenkin, kun äijä alkoi syytellä, meni minun päiväni täysin pilalle. Pienen virheen ja asennevammaisen asiakkaan takia olin huonolla tuulella vielä illalla kotiin tullessani.

Onneksi joskus on myös niitä asiakkaita, jotka saavat hyvälle tuulelle ja pelastavat päiviä.